Hello all friends. This is the first post of tietomallimies (information model guy) in English. I have been working with knowledge management and information systems for a decade. In addition, modelling complex things is a must for a former theoretical physicist and information and enterprise architecture and frameworks are also familiar to me.

Although there are quite a few posts in Finnish already available, I will not rehash those. Instead, a new storyline will be presented and I hope to avoid some of the issues in the logical evolution of previous ones. Partly this stems from the fact, that concepts and data models were developed in tandem with the blog posts.

I will, however, briefly outline what has been discussed previously. Everything started when I had to rethink a bit how organisations, their structure and people within should be described in order improve the quality of master data. No one should be surprised that many of these ideas are not new at all and some information systems apply them already. What seems to be new is a way to consider generalisations and collections of items in the same database.

This has many uses in regulated environments and organisations whose goals and tasks are defined externally, e.g. in laws and statutes and then in internal regulations and guides. The point is that many structures will be similar on different levels of granularity and thus one statement can apply to many cases. Generic structures and concepts also highlight connections between different organisations and hierarchies. It might surprise many that by using metamodels, the analogies of instantiations (actual named objects) become obvious and a more complete picture of the whole is obtained.

Storylines: Organisational and management structures and their uses.

The story so far

First, some concepts related to organisations and their  internal structures were defined. Then this was applied in order to understand how organisations operate and how functions, processes and projects can be understood as ways to organise this operations. Difficulties in using master data effectively are often related to the fact that concepts have not been defined and no data models to support these concept exist. Finally often information is locked in documents where it is practically impossible to describe how this piece of information is related to everything else or even just the important bits.

This problem was exacerbated by internal regulations of large public organisations such as government agencies that derive their purpose from related legislation. Actually, the only solution to this problem was to find out what the laws and statutes actually say and how they are written. Unfortunately, two additional problems appeared with respect to how legislation is produced and written. First, it is not enough to study those laws and statutes immediately above internal regulations. Secondly, the structure and presentation of legislations is not optimal for analysis due to natural language and lacking links.

Then I generated a data model for legislation and analysed how to operationalise it in terms of definite statements and how these statements are deployed. This was tested by deconstructing about ten statutes and then generating statements with a simple predicate logic into a database.  

I also found out that the main problems of how Finnish legislation is generated and distributed were discovered already by a project called Semantic Finlex in 2012-14. They did not enter the domain deconstructing and operationalising the legislation but their web site provides much of the Finnish legislative collection as open data and they are able to provide versions of updated laws and statutes from the beginning of 2015. Unfortunately, the service is only available in Finnish.

Where to next?

In the following posts the concepts are defined and expanded. Later on, data models and their applications will be generated and tested using databases as a proof of concept. Later on, some other concepts and metamodels are created.

Please join me on this voyage. As a teaser I give you the definitions and and few tidbits.

The definition of organisation is from Cambridge dictionary while all others have been refined while developing these ideas. Of course the concepts and relations are not completely new as position and person are used for example in SAP enterprise resource planning. Nevertheless, I have not seen these generalisations and collections used in a single database with actual organisations in order to better describe masterdata.

Of course also the relations between concepts and their representations can be exploited and new information within the model can be gleaned in the database. Finally one should remember that this is also a way to generalise identity and access management in a more complete framework. What about role based access management with personal logging of specific transactions? But I am getting ahead of myself, a lot of explaining must be done before that.

Finally I can promise that a database can be developed to elucidate these concepts and models. I am not a database expert so the most advanced tricks are beyond my capabilities, but a lot can be done with the nice platform provided by metadata oriented M-Files from Finland. My usage is a bit off the well traveled paths, but kudos goes to experts at Tampere for providing a great tool for knowledge based database design and application. Much more about everything in the following blog posts.

Tällä kertaa julistan, mikä on hyvä tunnistaa jo tässä kohdassa. Aion kertoa, miten säädösten sisältöä pitäisi kirjoittaa, jos se olisi minun vallassani. En ota ollenkaan kantaa siihen, millaisia lakeja ja asetuksia pitäisi kirjoittaa, vaan siihen, miten niiden sisältämä tieto kannattaisi esittää.

Lyhyesti sanottuna puollan voimakkaasti tarkempaa käsitteiden ja niitä vastaavien tietorakenteiden määrittelyä, jotta varsinkin asioiden nykytilaa ja siihen liittyvää toimivaltaa kuvaavat säädökset olisivat mahdollisimman yksiselitteisiä. Tuolloin myös operationalisointi eli väitteiden muodostaminen helpottuu sekä valmiiden käsitteiden ja ilmentymien kautta että järjestelmällisesti kuvatun sisällön osalta.

Alla käyn läpi, missä järjestyksessä asioita tulisi tehdä ja miten asiat pitää kirjata eri paikkoihin. Edelleen suosittelen Digi- ja väestötietoviraston yhteentoimivuusalustan kaltaisten ratkaisujen käyttöönottoa, mutta itse asiassa voidaan kyllä ottaa mukaan ajatus lainsäädäntöprosessin päivittämisestä. Siis erityisesti säädösmuutosten osalta. Nyt kuitenkin keskitytään sisältöön ja sen muotoiluun.

Edellinen osa: Operationalisoinnin synteesi ja paluu juurille

Mitä säädökseen pannaan?

Säädöksellä on yleensä tarkoitus, joka kuvataan ihan sen alussa. Jos kyse on vaikka viraston olemassaolon perusteista, alkuun tulee myös tehtävät ja sen jälkeen toimivaltaa. Organisaation ja rakenteen kuvaamisen jälkeen mennään sisäiseen toimivaltaan ja ollaan tyytyväisiä.

Oikeasti tähän panostetaan paljon ja yritetään muistaa ylempi lainsäädäntö ja kaikkien termien määrittelyt ja niin edelleen. Lainsäädäntöasiantuntijoiden lisäksi säädöksen kohteen tuntevat asiantuntijat kertovat, miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla.

Edetään esimerkin vuoksi yksittäiseen säädökseen, joksi valitsen lain puolustusvoimista (551/2007). Tarkemmin ottaen kirjoitan muutaman pykälän uusiksi sekä niitä tukevia käsitteitä. Yritän myös selittää, miksi tällaista muotoilua olisi helpompi tulkita kuin nykyistä tekstiä. Haluan myös korostaa, että pääosin laki ja todellisuus ovat varsin hyvin sopusoinnussa keskenään. Kuitenkin yksityiskohdissa luonnollisen kielen tarkkuuden rajat tulevat vastaan. Asioita on vain määriteltävä, jotta yksikäsitteisyys voidaan saavuttaa.

Käsitteet ja taustat säädösten takana

Käsitteiden kanssa tulee olla tarkkana. Olkoon siis ne määritelty seuraavasti

Yleiskäsitteet tarkentavat toisiaan ja niillä voi olla myös muita suhteita. Erityiskäsite tarkoittaa jossain mielessä täysin tarkentunutta käsitettä, jota voi myös vastata konkreettinen asia. Erityiskäsitteitä tarvitaan, koska tarkkaa tietomallia kaikista mahdollisista asioista ei kannata näin korkealla tasolla vielä tehdä.

Erityiskäsitettä tarvitaan, kun viitataan konkreettisiin asioihin. Alla olevassa kuvassa olevat käsitteet ovat tällaisia juuri siksi, koska ne viittaavat yksittäiseen säädöskokoelman jäseneen.

Yleiskäsitteet pitää luonnollisesti myös määritellä ja kuvata tarkasti sekä miettiä niiden välisiä suhteita, mutta erityiskäsitteet jo edustavat jotain käsitettä, joten niillä on valmis määritelmä. Tässä yksittäiset lait ja asetukset ovat säädöksiä, mutta on olennaista, että tiedetään, miten ne liityvät toisiinsa. Värillä kuvataan etäisyyttä valtioneuvostolakiin, joka on näistä määräävin. Luonnollisesti sen yläpuolella on lakeja eduskunnasta sekä perustuslaki.

Käsitteet ja laki puolustusvoimista

Seuraavaksi siis tarvitaan tarkasteltavaan säädökseen sisältyvien käsitteiden määrittelyä ja mallintamista.  Puolustusvoimat on puolustusministeriön alainen virasto, jonka olemassaolon perusteena on Valtioneuvoston asetus puolustusministeriöstä (375/2003) sekä laki puolustusvoimista.

Yllä mainitaan yleiskäsite virasto sekä erityiskäsitteet puolustusvoimat ja puolustusministeriö. Sana alainen määrittelee taas suhteen puolustusministeriön ja viraston sekä puolustusvoimien välille.

Lain puolustusvoimissa ensimmäinen pykälä "Soveltamisala" kuuluu

Tässä laissa säädetään puolustusvoimien tehtävistä, toimivallasta, organisaatiosta, hallinnosta, sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestelmästä ja henkilöstöstä.

Tehtävät kuvataan varsin selkeästi ja sen jälkeen näihin liittyvää toimivaltaa. Keskityn seuraavassa organisaatiota ja hallintoa kuvaaviin pykäliin ja niihin liittyviin käsitteisiin.

Nykyinen laki ja käsitteiden esittely

Tarkastelemme seuraavassa pykäliä 24-29 §. Kukin pykälä esitetään nykyisessä muodossaan momenteittain ja sisältö on peräisin Finlexistä. Pykälän numero on mukana selkeyden vuoksi. Pykälän lopussa kuvassa siinä esiintyvät termit ja erisnimet eli erityistermit.

24 § Puolustusvoimien johto ja hallintoyksiköt

1. Puolustusvoimien ylimmästä päällikkyydestä säädetään perustuslaissa. Puolustusvoimat on hallinnollisesti puolustusministeriön alainen. Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista ja sotilaallisista nimitysasioista sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
2. Puolustusvoimissa on puolustusvoimain komentaja, pääesikunta, maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat, sotilaslaitoksia, varuskuntia, joukko-osastoja ja muita hallintoyksiköitä sekä maakuntajoukkoja.

Termit: Hallintoyksikkö, sotilaslaitos, joukko-osasto, varuskunta, paikallisjoukko
Erisnimet: Puolustusvoimain komentaja, Pääesikunta, Maavoimat, Merivoimat ja Ilmavoimat

Havainnot: Puolustushaarat määritellään epäsuorasti nimeämällä ne ja hallintoyksiköiden tyyppejä ei kuvata.

Seuraavassa pykälässä määritellään puolustusvoimain komentajan toimivaltaa.

25 § Puolustusvoimain komentaja

1. Puolustusvoimien välitön johto ja valvonta kuuluu puolustusvoimain komentajalle.
2. Puolustusvoimain komentaja käsittelee ja ratkaisee pääesikunnan päällikön tai tämän määräämän virkamiehen esittelystä ne hallinnolliset asiat, jotka on säädetty hänen toimivaltaansa kuuluviksi. Hän voi yksittäistapauksessa pidättää itselleen päätösvallan hallinnollisessa asiassa, joka on säädetty pääesikunnan käsiteltäväksi, sekä tehtävään määräämistä koskevan asian, joka on säädetty puolustusvoimien muun viranomaisen ratkaistavaksi.
3. Puolustusvoimain komentaja tekee puolustusministeriölle esitykset sellaisista puolustusvoimien virkaan nimittämistä ja tehtävään määräämistä koskevista asioista, jotka tasavallan presidentti ratkaisee valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta.
4. Puolustusvoimain komentajan ollessa estynyt pääesikunnan päällikkö toimii hänen sijaisenaan. Puolustusvoimain komentajan tehtävistä säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Termit: -
Erisnimet: Pääesikunnan päällikkö

Ensimmäinen momentti antaa komentajalle tehtävät ja toinen kuvaa sen, miten puolustusvoimien tasolla olevat asiat ratkaistaan. Lisäksi kolmannessa momentissa kuvataan komentajan rooli ylemmillä tasoilla ratkaistavissa asioissa. Viimeisessä momentissa on kaksi erillistä asiaa eli sijaisuus ja tehtävien tarkentaminen.

Seuraavassa kuvataan pääesikunta ja sen tehtävät

26 § Pääesikunta

1. Pääesikunta on valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen ja puolustusvoimien johtoesikunta. Pääesikunta johtaa ja valvoo puolustusvoimille säädettyjen tehtävien suorittamista, jollei puolustusvoimain komentajan toimivallasta muuta johdu. Pääesikuntaa johtaa pääesikunnan päällikkö.
2. Pääesikunta käsittelee ja ratkaisee ne puolustusvoimille kuuluvat asiat, joita ei ole säädetty puolustusvoimien muun viranomaisen käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi. Pääesikunnassa ratkaisee hallinnollisen asian esittelystä pääesikunnan päällikkö, jollei muuta ole säädetty tai määrätty. Pääesikunnassa päätettäviä muita kuin puolustusvoimien kannalta merkittäviä asioita voidaan antaa pääesikunnassa toimivien virkamiesten ratkaistaviksi. Ratkaisuvallan siirron perusteista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tarkempia määräyksiä voidaan antaa pääesikunnan työjärjestyksellä.
3. Pääesikunnan tarkemmasta kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Termit: Keskushallintoviranomainen, johtoesikunta
Erisnimet: Pääesikunnan työjärjestys

Kolmas hallintoyksikön päätyyppi eli johtoesikunta määrittyy tässä pykälässä esimerkin kautta. Lisäksi keskushallintoviranomaisen ohella tarvitaan paikallishallintoviranomaisia, jotka pystyvät tekemään päätöksiä. Seuraavassa pykälässä päädytään puolustushaaroihin.

27 § Puolustushaarat

1. Maavoimiin kuuluu maavoimien esikunta, aluetoimistoja, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Maavoimia johtaa maavoimien komentaja. Maavoimien esikunnassa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä maavoimien komentaja, jollei asia ole säädetty tai määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Maavoimien kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin maavoimien komentaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta maavoimien esikunnassa annetaan työjärjestyksessä, jonka maavoimien komentaja vahvistaa.
2. Merivoimiin kuuluu merivoimien esikunta, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Merivoimia johtaa merivoimien komentaja. Merivoimien esikunnassa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä merivoimien komentaja, jollei asia ole säädetty tai määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Merivoimien kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin merivoimien komentaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta merivoimien esikunnassa annetaan työjärjestyksessä, jonka merivoimien komentaja vahvistaa. Merivoimien esikunta ohjaa ja valvoo sotilasmerenkulkua sekä sitä edistäviä ja turvaavia toimenpiteitä.
3. Ilmavoimiin kuuluu ilmavoimien esikunta, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Ilmavoimia johtaa ilmavoimien komentaja. Ilmavoimien esikunnassa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä ilmavoimien komentaja, jollei asia ole säädetty tai määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Ilmavoimien kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin ilmavoimien komentaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta ilmavoimien esikunnassa annetaan työjärjestyksessä, jonka ilmavoimien komentaja vahvistaa. Ilmavoimien esikunnan yhteydessä toimii sotilasilmailuviranomaisena ilmailulaissa (1194/2009) tarkoitettu sotilasilmailun viranomaisyksikkö.
4. Maavoimien esikunta, merivoimien esikunta ja ilmavoimien esikunta ovat toimialaansa koskevissa hallinnollisissa asioissa pääesikunnan alaisia.

Termit: Puolustushaara, sotilasilmailuviranomainen
Erisnimet: Maavoimien esikunta, Merivoimien esikunta, Ilmavoimien esikunta, Maavoimien komentaja, Merivoimien komentaja, Ilmavoimien komentaja, Sotilasilmailun viranomaisyksikkö

Asioiden nimeäminen yksittäisten ilmentymien kautta jatkuu, joten tätä tuskin kannattaa jatkaa pidempään.

Miten muokata esitystapaa?

Määritellään käsitteet ja esitellään ne säädöstekstissä. Kerrotaan eksplisiittisesti, mitkä ovat näiden käsitteiden ilmentymiä. Käytetään yleistä käsitettä määrittelemään ilmentymien ominaisuudet samanaikaisesti. Näin säästetään tekstiä ja saadaan asiat kerralla valmiiksi. Jos käsitteiden määrittely on tehty johdonmukaisesti, lopputuloskin on selkeämpi ja ymmärrettävämpi.

Organisaatioiden ja niihin sijoittuvien toimijoiden tehtävien kuvaamiseen tarvitaan selkeä tietomalli. Aiemmin blogisarjassa tietomalli oli laajempi, mutta vähimmillään sisällön kuvaamiseen tarvitaan neljä tyyppiä kuten alla.

Erityisen tärkeää on huomata, että organisaatiot ja henkilön sijoitukset muodostavat omat, erilliset, hierarkiansa, vaikka yksittäiset sijoitukset kuuluvat aina tiettyyn organisaatioon. Molempien hierarkioiden sekä sijoitusten kuuluminen organisaatioyksiköihin tarkennetaan säädöksiä tarkentavissa määräyksissä, mutta näiden tulisi olla sopusoinnussa keskenään.

Lukemalla nykyinen lakiteksti kirjaimellisesti tulkittuna löydetään seuraavat asiat ja suhteet puolustusvoimissa. Organisaatioiden johtajien välisiä suhteita ei vielä ole määritelty Pääesikunnan päällikön ja puolustusvoimain komentajan välistä suhdetta lukuun ottamatta.

Olisi toivottavaa, että hallintorakenteet kuvattaisiin ylimmällä tasolla jo laissa. Siksi aluehallintotasan kokonaisuudet pitää yhdenmukaistaa.

Määrittelemällä kokonaisuus, johon kuuluu johtoesikunta, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja, huomataan keskushallintotasan ja aluehallintotasan olevan rakenteeltaan samanlaisia kuten alla olevassa kuvassa (oranssi/okra pohja)

Lisäksi aluehallintotasan johtoesikunta on hallinnollisisa asioissa toimialallaan Pääesikunnan alainen. Näin ollen Puolustusvoimien logistiikkalaitos voisi vertaantua puolustushaaraan ja olla suoraan osa puolustusvoimia organisaaatiorakenteessa, jossa Maanpuolustuskorkeakoulu on jo erillinen saarekkeensa, koska rehtorin esimies on puolustusvoimain komentaja. Maanpuolustuskorkeakoulu on kuitenkin yksittäinen hallintoyksikkö.

Kun kuvaa avataan organisaatioiden avulla päästään seuraavaan tulokseen.

Laki puolustusvoimista uudelleen muotoiltuna 24-27 d §

Alla ehdotus siitä, miten lakiteksti voitaisiin kirjoittaa ja jäljempänä lisähuomioita

24 § Puolustusvoimien johto ja hallintoyksiköt

1. Puolustusvoimien ylimmästä päällikkyydestä säädetään perustuslaissa. Puolustusvoimat on hallinnollisesti puolustusministeriön alainen.
2. Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista ja sotilaallisista nimitysasioista sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
3. Puolustusvoimissa on puolustusvoimain komentaja, pääesikunta ja puolustushaarat.
4. Puolustusvoimat koostuu hallintoyksiköistä, joita ovat johtoesikunnat, sotilaslaitokset ja joukko-osastot. Hallintoyksiköt ovat puolustusvoimien paikallishallintoviranomaisia.
5. Puolustusvoimissa on lisäksi varuskuntia ja maakuntajoukkoja.

Termit: Puolustushaara, hallintoyksikkö, johtoesikunta, sotilaslaitos, joukko-osasto, paikallishallintoviranomainen, varuskunta, paikallisjoukko
Erisnimet: Puolustusvoimain komentaja ja Pääesikunta

25 § Puolustusvoimain komentaja

1. Puolustusvoimien välitön johto ja valvonta kuuluu puolustusvoimain komentajalle.
2. Puolustusvoimain komentaja käsittelee ja ratkaisee pääesikunnan päällikön tai tämän määräämän virkamiehen esittelystä ne hallinnolliset asiat, jotka on säädetty hänen toimivaltaansa kuuluviksi.
3. Puolustusvoimain komentaja voi yksittäistapauksessa pidättää itselleen päätösvallan hallinnollisessa asiassa, joka on säädetty pääesikunnan käsiteltäväksi.
4. Puolustusvoimain komentaja voi yksittäistapauksessa pidättää itselleen tehtävään määräämistä koskevan asian, joka on säädetty puolustusvoimien muun viranomaisen ratkaistavaksi.
5. Puolustusvoimain komentaja tekee puolustusministeriölle esitykset sellaisista puolustusvoimien virkaan nimittämistä ja tehtävään määräämistä koskevista asioista, jotka tasavallan presidentti ratkaisee valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta.
6. Puolustusvoimain komentajan ollessa estynyt pääesikunnan päällikkö toimii hänen sijaisenaan.
7. Puolustusvoimain komentajan tehtävistä säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Termit: -
Erisnimet: Pääesikunnan päällikkö

26 § Pääesikunta

1. Pääesikunta on valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen ja puolustusvoimien johtoesikunta.
2. Pääesikunta johtaa ja valvoo puolustusvoimille säädettyjen tehtävien suorittamista, jollei puolustusvoimain komentajan toimivallasta muuta johdu.
3. Pääesikuntaa johtaa pääesikunnan päällikkö.
4. Pääesikunta käsittelee ja ratkaisee ne puolustusvoimille kuuluvat asiat, joita ei ole säädetty puolustusvoimien muun viranomaisen käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi.
5. Pääesikunnassa ratkaisee hallinnollisen asian esittelystä pääesikunnan päällikkö, jollei muuta ole säädetty tai määrätty. Pääesikunnassa päätettäviä muita kuin puolustusvoimien kannalta merkittäviä asioita voidaan antaa pääesikunnassa toimivien virkamiesten ratkaistaviksi.
6. Puolustusvoimain komentajan ollessa estynyt pääesikunnan päällikkö toimii hänen sijaisenaan.

Termit: Keskushallintoviranomainen
Erisnimet: Pääesikunnan työjärjestys

27 § Puolustushaarat

Maa-, Meri- ja Ilmavoimat ovat puolustusvoimien puolustushaarat. Maavoimien, Merivoimien ja Ilmavoimien esikunta ovat puolustusvoimien puolustushaaraesikunnat ja hallintoyksikköinä puolustushaaransa johtoesikuntia.
2. Puolustushaaraan kuuluu puolustushaaraesikunta, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja.
3. Puolustushaaraesikunnassa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä puolustushaaran komentaja, jollei asia ole säädetty tai määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Puolustushaaran kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin puolustushaaran komentaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä puolustushaaraesikunnassa annetaan työjärjestyksessä, jonka puolustushaaran komentaja vahvistaa.
4. Puolustushaaraesikunnat ovat toimialaansa koskevissa hallinnollisissa asioissa Pääesikunnan alaisia.
5. Maavoimissa on lisäksi aluetoimistoja, joista säädetään pykälässä 27 c.
6. Merivoimien esikunta ohjaa ja valvoo sotilasmerenkulkua sekä sitä edistäviä ja turvaavia toimenpiteitä.
7. Ilmavoimien esikunnan yhteydessä toimii sotilasilmailuviranomaisena ilmailulaissa (864/2014) tarkoitettu sotilasilmailun viranomaisyksikkö.

Termit: Puolustushaara, puolustushaaraesikunta, puolustushaaran komentaja, sotilasilmailuviranomainen
Erisnimet: Maavoimien esikunta, Merivoimien esikunta, Ilmavoimien esikunta, Maavoimien komentaja, Merivoimien komentaja, Ilmavoimien komentaja, Sotilasilmailun viranomaisyksikkö

27 a § Maanpuolustuskorkeakoulu

1. Maanpuolustuskorkeakoulu on sotilaslaitos ja sotatieteellistä opetusta antava puolustusvoimiin kuuluva korkeakoulu.
2. Maanpuolustuskorkeakoulun asemasta, organisaatiosta ja siellä annettavasta opetuksesta ja koulutuksesta säädetään tarkemmin Maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa laissa (1121/2008).

Termit: Korkeakoulu, sotatieteellinen opetus
Erisnimet: Laki maanpuoustuskorkeakoulusta

27 b § Puolustusvoimien logistiikkalaitos

1. Puolustusvoimien logistiikkalaitos on puolustusvoimien materiaalihallinnosta, hankintatoimesta, terveydenhuollon järjestämisestä, ympäristöasioista ja tilahallinnasta vastaava pääesikunnan alainen sotilaslaitos.
2. Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen kuuluu Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta on Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtoesikunta.
3. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä laitoksen johtaja, jollei asiaa ole säädetty tai määrätty muun viranomaisen tai virkamiehen ratkaistavaksi. Laitoksen kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin laitoksen johtaja.
4. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa annetaan työjärjestyksessä, jonka laitoksen johtaja vahvistaa.

Termit: Materiaalihallinto, Hankintatoimi, Terveydenhuolto, Ympäristöasiat, Tilahallinta
Erisnimet: Puolustusvoimien logistiikkalaitos, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta

27 c § Aluetoimistot ja varuskunnat

1. Maavoimien eräisiin joukko-osastoihin kuuluu yksi tai useampi aluetoimisto, jonka tehtävänä on käsitellä ja ratkaista asevelvollisuutta, naisten vapaaehtoista asepalvelusta ja vapaaehtoista maanpuolustusta koskevat asiat sen mukaan kuin niistä erikseen säädetään. Näissä asioissa aluetoimisto on maavoimien esikunnan alainen.
2. Aluetoimistossa käsiteltävän edellä tarkoitetun asian ratkaisee esittelystä aluetoimiston päällikkö, jollei asiaa ole säädetty tai määrätty muun viranomaisen tai virkamiehen ratkaistavaksi.
3. Tarkempia määräyksiä edellä tarkoitetun asian käsittelystä ja ratkaisemisesta aluetoimistossa annetaan työjärjestyksessä, jonka aluetoimiston päällikkö vahvistaa.
4. Aluetoimistojen toimialueet kattavat koko maan. Aluetoimistojen nimistä, toimialueista ja organisaatiosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
5. Varuskunta on puolustusvoimien käytössä olevista alueista ja niillä sijaitsevista hallintoyksiköistä tai niiden osista koostuva yksikkö, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen ja tuottaa yhteisiä palveluja varuskuntaan kuuluville yksiköille ja sotilaskohteille.
6. Varuskunnassa käsiteltävän hallinnollisen asian ratkaisee esittelystä varuskunnan päällikkö.

Termit: Aluetoimisto, Aluetoimiston päällikkö, Varuskunta, Varukunnan päällikkö
Erisnimet: -

27 d § Puolustusvoimien keskus- ja aluehallinto

1. Johtoesikunta ja sen hallinnollisessa alaisuudessa toimivat hallintoyksiköt muodostavat yhdessä hallinnollisen kokonaisuuden, johon ne kuuluvat. Tällä kokonaisuudella on komentaja (vast).
2. Puolustusvoimien keskushallintotasalla kokonaisuus on Pääesikunta ja alaiset laitokset, jota johtaa Pääesikunnan päällikkö.
3. Aluehallintotasalla nämä kokonaisuudet ovat puolustushaarat, joita johtavat puolustushaaran komentajat, sekä Puolustusvoimien logistiikkalaitos, jolla on johtaja.
4. Aluehallintotasan johtoesikunta on toimialaansa koskevissa asioissa Pääesikunnan alainen.
5. Puolustusvoimien logistiikkalaitos on sekä hallinnollinen kokonaisuus että osa Pääesikuntaa ja alaisia laitoksia yhtenä hallintoyksikkönä.

Termit: Hallinnollinen kokonaisuus (nimettävä vielä uudelleen), aluehallintotasa
Erisnimet: -

Pykälässä 27 d § täydennetään nykyistä lakia siten, että kuvan 7 kokonaisuudet on määritelty laissa. Kyseisen teksti voisi olla myös pykälänä 26 a §, mutta silloin muita pykäliä tulisi säätää enemmän. Samalla tulisi miettiä asian ratkaisemisen kuvaamista yleisesti keskus- ja aluehallintotasalla sekä hallintoyksiköissä.

Puolustushaaroja kuvattaessa kirjattiin seuraavat poikkeamat yleisestä mallista.

Aluetoimistot ovat osat maavoimien joukko-osastoja, mutta ne ovat Maavoimien esikunnan alaisia asevelvollisia koskevissa asioissa. Ilmavoimien esikunnan yhteydessä puolestaan toimii Sotilasilmailun viranomaisyksikkö. Merivoimien esikunnalle puolestaan annettiin sotilasmerenkulkuun liittyviä lisätehtäviä, mutta ne eivät vaikuta organisointiin tällä tasolla.

Lopuksi

Nyt tarina on valmis ja tätä voi verrata nykyiseen lakiin sekä kyseisessä virastossa eli puolustusvoimissa myös asioiden nykytilaan. Säädöksiä kirjoitettaessa olisi hyvä ottaa käsitteet aiempaa vakavammin, mutta onneksi minun ei oikeasti tarvitse kirjoittaa kokonaisia lakeja tai säädösten verkostoja uudestaan.

Toivotankin lukijoille vain avointa mieltä ja onnea käsitteiden ja oman toiminnan yhdistämisessä. Johdonmukaisuudesta ei kärsi pää eikä ruumis.

Nyt onkin hetki mietitty sitä, mitä tuli sanottua elokuussa. Luonnollisesti asiaa on myös kokeiltu ja säädöksiä on jauhettu atomeiksi rakenteena sekä sisällön osalta. Lähtien Valtioneuvostolaista edetään Valtioneuvoston ohjesääntöön sekä Valtioneuvoston asetukseen puolustusministeriöstä. Vasta sitten päästään lain puolustusvoimista (551/2007) kimppuun.

Lyhyesti sanottuna kustakin pykälästä ja momentista irrotettiin osatekijöitä toimijoiksi ja teksti pilkotaan yksittäisiksi väitteiksi. Parhaimmillaan tai pahimmillaan momentista voi tulla toistakymmentä väitettä ja pykälästä vähän enemmän. Samalla luodaan verkosto väitteiden välille, eli mihin ylempiin väitteisiin (toimivaltoihin) yksittäinen väite perustuu?

Kun säädösten tekstiä aletaan ymmärtää väitteiden kautta, voidaan myös tarkastella, onko se tehokkaasti ja selkeästi kirjoitettu. Laissa puolustusvoimista meitä auttaa se, että siinä kuvatut asiat on toteutettu ja tulosta voidaan verrata alkuperäiseen. Haasteeksi muodostuu se, ettei käsitteitä ja niiden välisiä suhteita ole kuvattu kovin tarkasti. Näihin keskittymällä voidaan parantaa tilannetta.

Edelliset osat:  Säädösten operationalisointi ja Semanttinen Finlex

Katso myös: Näin tietomallimies muotoilisi säädöstekstiä

Lakiteksti ja sen tulkinta

Olemme aiemmin purkaneet säädösten sisältöä väitteiksi. Tiivistettynä se menee näin:

1. Etsitään kaikki uudet termit tai niiden yhdistelmät, joita tarvitaan uusien väitteiden luomiseen
2. Kirjoitetaan suoria väitelauseita subjekti - predikaatti - objekti [- objektin tarkenne] kustakin momentista.
3. Tarkastetaan, perustuvatko ne aiempiin väitteisiin ja että väitteet eivät ole päällekkäisiä jo aiempien kanssa.

Esimerkiksi lain puolustusvoimista 24 § kuuluu seuraavasti

Ensimmäisessä momentissa kuvataan puolustusvoimien ja puolustusvoimain komentajan asemasta. Toisessa momentissa taas kuvataan puolustusvoimien rakennetta organisaation ja päällikkyyden osalta.

Luonnollisen kielen rajoitteet tulevat nopeasti esille, koska on haastavaa erottaa tuosta eri asiakokonaisuuksia sekä eri käsitteiden välisiä suhteita. Oikeastaan suurin ongelma tiedon kannalta onkin käsitteiden ja niiden tietomallien puuttuminen. Käsitteitä ja tietomalleja ei ole määritelty tarkemmin myöskään puolustusvoimien sisäisissä normeissa, joihin emme voi nyt pureutua.

Purkamalla kuvan 1 teksti osiinsa, muodostetaan noin 20 väitettä tästä pykälästä.

Olennaista väitteissä on se, että eri asiat on jaettu omiksi paketeikseen. Joku voi olla sitä mieltä, että niitä on liikaa, mutta käytännössä jokainen voidaan tunnistaa erikseen lakitekstistä. Pieni osa väitteistä on yleistyksiä, kuten toteamus, että Pääesikunta on hallintoyksikkö. Hallintoyksikkö tarkoittaa jotain kokonaisuutta, jolle annetaan päätösvaltaa. Tätä voidaan voidaan delegoida siinä edelleen sen osille ja virkamiehille, jotka tekevät konkreettiset päätökset.

Voidaan myös tarkastella yksittäisen väitteen suhdetta yleisempiin väitteisiin. Esimerkkinä "Puolustusministeriö ohjaa Puolustusvoimat"

Kohta, josta väite on johdettu, löytyy kohdista Haettu säädösteksti ja Haettu lisäteksti. Liittyvien toimivaltojen, esimerkiksi "Puolustusvoimat kuuluu Puolustusministeriön toimiala" kohdalta voi hypätä tarkastelemaan niiden sisältöä. Väitteiden muodostaminen on mahdollista, koska väite linkitetään myös lain sisältökohtaan, jossa se esitetään luonnollisesna tekstinä. Koska viitataan myös pykälään, voidaan sen avulla näyttää kerralla kaikki pykälän väitteet kuten kuvassa 2.

Lakitekstin päivittämisen mahdollisuudet

Pykälän 24 tekstistä voisi lukea, että varuskunta on hallintoyksikkö, mutta käytännössä ainoastaan varuskunnan päällikölle muodostuu valtaa, jota normaalit hallintoyksiköt eivät jo sisällä. Siksi tulkitsin pykälän alla olevalla tavalla. Tekstin lopussa on mainittu termit ja erisnimet (koodit), jotka tässä pykälässä tarvitaan. Ne eivät siis ole varsinaista lakitekstiä, vaan niitä pitäisi ylläpitää johdonmukaisesti Digi- ja väestötietoviraston yhteentoimivuusalustan kaltaisessa ympäristössä. Se puolestaan sisältää sanastot-, koodistot- ja tietomallit-työkalut, joilla kuvaukset voidaan tehdä.

24 § Puolustusvoimien johto ja hallintoyksiköt

1. Puolustusvoimien ylimmästä päällikkyydestä säädetään perustuslaissa. Puolustusvoimat on hallinnollisesti puolustusministeriön alainen.
2. Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista ja sotilaallisista nimitysasioista sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
3. Puolustusvoimissa on puolustusvoimain komentaja, pääesikunta ja puolustushaarat.
4. Puolustusvoimat koostuu hallintoyksiköistä, joita ovat johtoesikunnat, sotilaslaitokset ja joukko-osastot. Hallintoyksiköt ovat puolustusvoimien paikallishallintoviranomaisia.
5. Puolustusvoimissa on lisäksi varuskuntia ja maakuntajoukkoja.

Termit: Puolustushaara, hallintoyksikkö, johtoesikunta, sotilaslaitos, joukko-osasto, paikallishallintoviranomainen, varuskunta, paikallisjoukko
Erisnimet: Puolustusvoimain komentaja ja Pääesikunta

Toinen huomattava seikka on, ettei yksittäisiä puolustushaaroja tulisi nimetä tässä vaiheessa, koska niitä ei toistaiseksi kuvata mitenkään. Kyseessä on mitä ilmeisimmin ihmiselle täysin luonnollinen tapa puhua ja kirjoittaa mieluummin konkreettisten asioiden kautta, jos niihin liittyvien käsitteiden tarkemmat suhteet eivät ole selkeitä. Laissa ymmärrettävästi edetään yleisestä yksityiskohtaiseen ja pykälien tasolla näin tapahtuukin varsin hyvin.

Siirrytään seuraavaksi pykälään 27, jossa kuvataan puolustushaarat ja niiden toimintaa. Voimassa oleva laki on muotoiltu seuraavasti

Kullekin puolustushaaralle puolustushaaralle on kuvattu sen rakenne, tehtävät ja toimivalta, vaikka selvästi nämä ovat yhteisiä. Siksi etenemällä yleisestä erityiseen kirjoittaisin pykälän uudestaan näin:

27 § Puolustushaarat

1. Maa-, Meri- ja Ilmavoimat ovat puolustusvoimien puolustushaarat. Maavoimien, Merivoimien ja Ilmavoimien esikunta ovat puolustusvoimien puolustushaaraesikunnat ja hallintoyksikköinä puolustushaaransa johtoesikuntia.
2. Puolustushaaraan kuuluu puolustushaaraesikunta, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja.
3. Puolustushaaraesikunnassa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä puolustushaaran komentaja, jollei asia ole säädetty tai määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Puolustushaaran kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin puolustushaaran komentaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä puolustushaaraesikunnassa annetaan työjärjestyksessä, jonka puolustushaaran komentaja vahvistaa.
4. Puolustushaaraesikunnat ovat toimialaansa koskevissa hallinnollisissa asioissa Pääesikunnan alaisia.
5. Maavoimissa on lisäksi aluetoimistoja, joista säädetään pykälässä 27 c.
6. Merivoimien esikunta ohjaa ja valvoo sotilasmerenkulkua sekä sitä edistäviä ja turvaavia toimenpiteitä.
7. Ilmavoimien esikunnan yhteydessä toimii sotilasilmailuviranomaisena ilmailulaissa (864/2014) tarkoitettu sotilasilmailun viranomaisyksikkö.

Termit: Puolustushaaran komentaja
Erisnimet: Maavoimat, Merivoimat, Ilmavoimat, MAAVE, MERIVE, ILMAVE

Ensiksi nimetään puolustushaarat ja -haaraesikunnat ja tarkennetaan niiden roolia. Sen jälkeen kuvataan puolustushaaran rakenne ja toimivalta puolustushaaroissa sekää niiden hallinnollinen suhde Pääesikuntaan. Lopuksi kuvataan kunkin puolustushaaran erityispiirteet.

Mitä hyötyä tästä lähestymistavasta on?

Määrittelemällä käsitteet, niiden suhteet ja niitä vastaavat konkreettiset ilmentymät syntyy kuvattaville asioille rakennetta, jota voidaan hyödyntää sekä ihmisten mielissä että tietotuotteina kuin myös ydintietoa kuvaavana datana. Lisäksi itse lakitekstin etenemistä on helpompi seurata.

Lain useampien pykälien kuvaaaminen yllä esitetyllä tavalla ei ole tarpeellista, mutta siitä tulee oma blogijulkaisu vähän myöhemmin. Nyt voidaan tarkastella yhtä liittyvää tulosta.

Kirjoittamalla pykälät uudestaan todetaan kolme asiaa:

1. Puolustusvoimissa on hallintoyksikkö suurempia kokonaisuuksia, jotka muistuttavat toisiaan.
2. Tällaiseen kokonaisuuteen kuuluu johtoesikunta sekä hallintoyksiköitä, jotka toimivat sen alaisuudessa.
3. Kokonaisuus muodostaa alueellisen organisaatiotason, jolla on yleensä eri johtaja kuin johtoesikunnan (hallintoyksikkö) esikuntapäällikkö.

Tämä rakenne on kuvattu implisiittisesti sekä alkuperäisissä että puolustusvoimauudistuksen (2015) yhteydessä päivitetyissä pykälissä, mutta sitä ei ole lausuttu rakenteena, vaan viitenä erillisenä tapauksena. Samanlainen toiminta sisäisissä normeissa aiheuttaa sen, ettei sinällään hyvin selkeää rakennetta osata käyttää, vaan jopa organisaatio- ja johtamisrakenteet huojuvat. Eri järjestelmissä käytettävä data samoin kuin asian kuvailu voivat poiketa toisistaan, mikä aiheuttaa kitkaa toiminnassa.

Todellisuudessa erimielisyyttä siitä, millainen puolustusvoimien pitäisi olla ja miten sen pitäisi toimia, ei ole, vaan ongelma on järjestelmien välisessä keskustelussa sekä tietorakenteiden konkreettisissa ilmentymissä.

Siksi olen kirjoittanut luonnospykälän 27 d §, joka tarkentaa tätä välitasoa. Se voitaisiin kirjoittaa myös pykäläksi 26 a §, mutta silloin nykyisiä pykäliä pitäisi muokata siten, että niissä sanotaan aluehallintotasan ilmentymä.

27 d § Puolustusvoimien keskus- ja aluehallinto

1. Johtoesikunta ja sen hallinnollisessa alaisuudessa toimivat hallintoyksiköt muodostavat yhdessä hallinnollisen kokonaisuuden, johon ne kuuluvat. Tällä kokonaisuudella on komentaja (vast).
2. Puolustusvoimien keskushallintotasalla kokonaisuus on Pääesikunta ja alaiset laitokset, jota johtaa Pääesikunnan päällikkö.
3. Aluehallintotasalla nämä kokonaisuudet ovat puolustushaarat, joita johtavat puolustushaaran komentajat, sekä Puolustusvoimien logistiikkalaitos, jolla on johtaja.
4. Aluehallintotasan johtoesikunta on toimialaansa koskevissa asioissa Pääesikunnan alainen.
5. Puolustusvoimien logistiikkalaitos on sekä hallinnollinen kokonaisuus että osa Pääesikuntaa ja alaisia laitoksia yhtenä hallintoyksikkönä.

Termit: aluehallinto

Näillä täydennyksillä puolustusvoimien organisaatiorakenne selkiytyy seuraavanlaiseksi. Puolustushaarojen sisäistä rakennetta ei ole kuvattu, mutta se on samankaltainen kuin muidenkin kokonaisuuksien eli johtoesikunta ja sen alaisia hallintoyksiköitä.

Kuvassa erilaisten käsitteiden ja niiden tarkentumien ilmentymät on värikoodattu. Erikoisin näistä on Puolustusvoimien logistiikkalaitos (PVLOGL), joka on sekä sotilaslaitos (hallintoyksikkö) että aluehallintotasan kokonaisuus, jonka johtoesikunta on Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta (katso 27 b §).

Tätä kuvaa voi verrata esimerkiksi Puolustusvoimien verkkosivuilla lueteltuihin hallintoyksiköihin ja niiden suhteisiin. Tästä nousee tietysti se kysymys että, olisiko ollut helpompaa nostaa PVLOGL puolustushaarojen rinnalle, mutta ymmärtääkseni se ei tuolloin ollut mahdollista, joten ei mennä siihen. Tästä huolimatta nyt näitä kokonaisuuksia on helpompi ymmärtää. Lisäksi tämä rakenne on mahdollista hallita ja jakaa eri järjestelmien välillä.

Potentiaalinen uudelleenmuotoiltu laki puolustusvoimista pykälät 24-29 § käsitellään erillisessä blogijulkaisussa.

Vastuuvapauslauseke

Yllä oleva on puhtaasti omaa tulkintaani puolustusvoimien rakenteesta sekä laista puolustusvoimista. Se ei ole virallinen näkemys, eikä tällaisia muutoksia tavassa kirjoittaa säädöksiä ole edes ajateltu tehtävän.

Kyseessä on siis ajatuskoe, jolla näytetään, että rakenteinen tieto ja käsitemallinnus auttavat jäsentämään luonnollista kieltä siten, että sitä on helpompi tulkita ja määriteltyjä asioita on helpompi kuvata tietojärjestelmissä.

Aiemmissa tarkasteluissa olen tunnistanut haasteita, jotka liittyvät saatavilla olevaan tietoon säädöksistä ja niiden sisällöstä. Monet mainituista ongelmista on tunnistettu jo kauan sitten säädöskokoelman Finlex-palvelun avoimen datan käyttöön kannustavassa semanttinen Finlex -sivustossa. Erityisesti siellä korostetaan, että he tarjoavat haasteisiin lääkkeeksi seuraavaa

Ongelman ratkaisee Finlex-tietokantaan ja -verkkopalveluun perustuva Semanttinen Finlex, joka koostuu seuraavista osista:

1. Suomen lainsäädännön ja -käytön avoimen linkitetyn datan palvelu.

2. Datapalvelun hyötykäyttöä esittelevät pilottisovellukset.

Ongelmaa on kyllä ratkottu varsin mallikkaasti ja tietoa tarjotaan useassa koneluettavassa muodossa JSON, XML ja RDF. Lisäksi semanttisen webin hengessä kaikille määritellyille rakenteille on määritetty pysyvät universaalit tunnisteet (URI:t) ja selaaminen niiden välillä onnistuu helposti.

Saavutukset ja haasteet

Erityisenä saavutuksena voidaan pitää sitä, että raakadata päivittyy suoraan Finlexistä ja kääntyy uusiksi sivuiksi. Samoin on hienoa, että he ovat onnistuneet muodostamaan useita versioita säädöksistä perustuen ajantasaisen version päivittymiseen. Haasteellisen tästä tekee se, että ajantasaisten säädösten kokoelma ei suoraan tue tätä. Semanttisen Finlexin sanoin:

Kun julkaistaan uusi säädös, kuten laki tai asetus, se tulee Finlexin SA-kokoelmaan. Uusi säädös tyypillisesti korjaa tai täydentää aiempia säädöksiä muuttaen niiden eri kohtia. Kullakin ajanhetkellä voimassa olevat säädökset muodostavat ajantasaisen lain. Haasteena on, että ajantasainen lainsäädäntö -kokoelmaa (AL) ei nykyisellään voida täysin automaattisesti tuottaa aiemmista ajantasaisista laista ja niiden jälkeisistä säädöksistä, vaan tässä joudutaan tekemään tekstin tulkintaa ja editoimaan muuttuneita lakeja käsityönä.

Tämä on sama asia, jonka sanoin toisesta näkökulmasta aiemmassa blogissani ja tunnistin paljon aiemmin. Koska laki onkin pino lakeja ja muutokset tehdään luettelemalla muutoskohdat ja tulostamalla muuttuneet uuteen tiedostoon/sivuun. Semanttinen Finlex osaa purkaa kohdat ja alakohdat tekstistä ja päätellä muuttuneet pääosin, mutta tietokannassa on paljon lakeja ajalta, jolloin ajantasaisia versioita ei ollut haettu ja tallennettu.

Ratkaisuehdotus

Aiemmin olen esittänyt, että säädösten tietomallia pitäisi päivittää siten, että se huomioi kullekin kohdalle voimassaoloajan ja tiedon sen aiheuttaneista säädösmuutoksista. Käytännössä tällä lisäyksellä semanttinen Finlex pystyisi ylläpitämään ajantasaista tietoa säädöksistä.

Lisäksi myös lakien ja asetusten säätämistä pitää muuttaa huomioimaan tämä seikka eli ensiksi tunnistetaan muutoksen ja varsinaisen säädöksen ero.

Tämän lisäksi muutoksissa pitää kuvata rakenteisesti se, mitä muutetaan, jotta se voidaan lukea koneellisesti. Itse valmisteluvaiheita ei välttämättä tarvitse muuttaa, mutta loppuvaiheissa muutoksen vaikutus on kuvattava rakenteisesti, erityisesti säädösmuutosten kohdalla

Kun tietomallia ja RDF-skeemaa päivitetään sopivasti, voidaan varmasti tehdä käsin ne epäselvät kohdat eli mihin kohtaan tai alakohtaan tekstit sijoitetaan. Ja jatkossa uudella tavalla URI:t ja muu avoin data voidaan tuottaa valmistelua tukevan tietomallin perusteella. Perusrakenteeseen, joka on alla

lisätään tarvittavia määreitä, jotta tieto voidaan julkaista avoimena datana. Tekemällä rakenteistaminen oikeassa kohdassa eli juuri ennen julkaisua saadaan kaksi merkittävää etua

1. Varsinaisten säädösten määrä pienenee huomattavasti ja niitä voidaan tarkastella mielivaltaisella ajanhetkellä, mitä monet sovellukset varmasti kaipaavat.
2. Muutossäädösten muoto ja ylläpito helpottuu huomattavasti. Eikä enää tarvitse viitata aiempien muutosten pinoon.

Tämä idea on vapaasti käytettävissä ja voin myös osallistua tarvittaessa jatkokehittämiseen sekä hyödyntämiseen. Avoin data on arvokas asia. Itseäni kiinnostaa rakenteistamisen lisäksi myös tulkinta, joka voi olla jo haastavaa semanttisen webin keinoin.

Menestystä kaikille lakitiedon kehittäjille terveisin #tietomallimies.

Mitä saadaan aikaan, kun kaikki aiemmissa kirjoituksissa käsitellyt asiat yhdistetään? Lyhyesti sanottuna kyvykkyys luoda, esittää ja tarkastella säädöksiä sekä organisaatioiden sisäisiä määräyksiä ja ohjeita rakenteisesti eri näkökulmista. Erityisen tärkeää on johdettavuus eli tieto siitä, mihin erityisiin kohtiin ja toimivaltuuksiin jokin asia perustuu.

Näin voidaan päätellä, mihin muutokset vaikuttavat ja mitä pitää ottaa huomioon muutosta suunniteltaessa. Edelleen voidaan tarkastella, osin automaattisesti, yhteyksiä ja mahdollisia ongelmia muutosten seurauksena.

Tavoitteena on siis säädösten operationalisointi eli muuttaminen aktiivisiksi ja toisistaan riippuviksi väitteiksi, jotka voidaan tulkita varsin yksikäsitteisesti. Väitteet sisältävät mahdollisimman tarkasti organisaatioiden ja niiden toiminnan rakenteiden kuvauksen sekä muualta tulevat reunaehdot. Operationalisointi tapahtuu kolmella tasolla ja vaiheessa.

Olen valmis tukemaan organisaatioita, jotka näkevät tämän asian tärkeäksi, toimivatpa ne valtion hallinnossa, muualla julkisella sektorilla, yksityisellä sektorilla.  Voin myös liittyä ryhmään, joka haluaa operationalisoida säädökset ja niistä seuraavia määräyksiä eri toimialoilla. Luonnollisesti muidenkin asioiden operationalisointi kiinnostaa, jos tällaisia ryhmiä löytyy. Minuun voi ottaa yhteyttä esimerkiksi Twitterin kautta, jossa kahvani on @matijas234.

Operationalisoinnin tasot

Muutoksen tasot voidaan nimetä seuraavasti

1. Säädösten rakenteistaminen
2. Säädöstekstin tulkinta yksinkertaisiksi väitteiksi
3. Säädösten sisällön kuvaaminen tietorakenteita hyödyntävillä väitteillä

Käytännössä säädösten operationalisoinnin tasolta 3 voidaan edetä myös organisaatioiden sisäisten määräysten ja ohjeiden operationalisointiin. Tämä neljäs vaihe ei kuitenkaan tarkoita täydellistä luopumista proosatekstistä ja dokumenteista, vaan taustalla olevan tiedon rakenteistamista ja hyödyntämistä.

Taso 1: Säädösten rakenteistaminen

Säädösten rakenteistaminen on kuvattu digitalisointia koskevissa blogin osissa erityisesti  osassa 1 ja tietomalliosassa 4. Tärkeintä tässä vaiheessa on kahden muutoksen hyväksyminen.

Ensiksi jokainen säädös on olemassa kaikilla ajanhetkillä tietyssä tilassa sen luomisesta lähtien. Ne eivät ole alkuperäinen säädös ja pino liittyviä säädöksiä, vaan yksi säädös, joka muuttuu kunkin muutossäädöksen tullessa voimaan.

Näin ollen jokaisella lailla ja asetuksella on jokaisena päivänä oma muotonsa, joka ilmenee tuolloin voimassa olevien rakenneosien kautta. Tämä on se toinen ja merkittävämpi muutos säädösten rakenteistamisessa.

Säädösten rakenteistaminen on jo osoitettu mahdolliseksi esitettyjen tarkastelujen avulla. Mallia voidaan optimoida, mutta periaatteellisia ongelmia ei ole koko säädöskokoelman rakenteistamisessa ja ylläpidossa, johon otettiin myös kantaa digitalisointisarjan osassa 3. Työtä kokonaisuudessa on valtavasti, mutta itse ongelma ei ole monimutkainen.

Taso 2: Säädöstekstin tulkinta yksinkertaisiksi väitteiksi

Kun säädökset ovat rakenteisina käytössä kohtuullisen säädösjoukon osalta, voidaan tarkastella sitä, mitä säädösteksti tarkoittaa ja aiheuttaa. Kyse on siis yksittäisten väitealkioiden muodostamisesta perustuen tekstin suoraan tulkintaan joko virkkeiden ja niiden osien tai viittausten ja yleistysten osana.

Valitun esimerkin eli valtionhallinnon kuvaamisessa tämä tarkoittaa laeissa ja asetuksissa mainittujen asioiden tulkintaa "toimijoiksi", jotka voivat osallistua tulkittuihin väitteisiin. Olennaista on myös se, milloin jokin väite tarkentaa tai on seurausta aiemmasta väitteestä. Siten väitteitä voidaan ryhmitellä erilaisiin haaroihin, joissa ylempien tekstien ja väitteiden muutokset voivat vaikuttaa niistä johdettuihin väitteisiin.

Pienen veivauksen jälkeen päädyin seuraavaan muotoon väitteilleni.

Väitelauseen yleinen muoto on siis kuvan 3 mukaisesti: Tekijä (Toimija 1) tekee jotain Kohteelle (Toimija 2), jota koskee tarkenne (Toimija 3).

Lisäksi tekemistä (Predikaattia) ja kohteen tarkennetta (Toimija 3) voidaan modifioida ehdolla esimerkiksi "Ei", "Ei saa" tai "Jos". Lähtökohtaisesti tekemisen pitää olla aktiivista, mutta tähän en kyllä lakitekstin tulkinnassa aina pysty.

Kolmas mietittävä näkökulma on kohteen ja tarkenteen laajuus sekä niiden välinen suhde. Viimeisenä tulee muistaa, ettei nimien tulisi olla mahdottoman pitkiä. Koska väitelauseen osat ovat itsekin kohteita, ei tämä ole pysyvä ongelma, vaan jatkokäsittely onnistuu, vaikka nimet venyisivät ja katkeaisivat, sillä yhteydet pysyvät.

Ratkaiseva etu tälle käsittelylle on se, että vaihe 1 eli säädöksen rakenteistaminen on jo tehty. Siten jokainen väitelause ja toimija voi viitata suoraan lähdetekstiin säädöksessä, joka voidaan tarkastaa osana väitelausetta. Samoin liitynnät isompiin kokonaisuuksiin, kuten pykäliin onnistuvat.  Valtionhallinnon tapauksessa toimijoiden ja lauseiden yläpuolella ovat vielä hallinnonalat ja osin hallinnonalojen vastuualueet, jotka ryhmittelevät asioita edelleen.

Säädösten tulkinta eli operationalisoinnin vaihe 2 onnistuu varsin hyvin. Käsiteltyäni Valtioneuvostolain (175/2003) ja kaksi kolmasosaa Valtioneuvoston ohjesäännöstä (262/2003) olen määritellyt yli 500 toimijaa/asiaa ja yli 700 väitelausetta. Yksittäisiä sanoja tai lauseita on jäänyt muuntamatta asioiksi tai väitelauseiksi.

Lisäksi väitelauseiden välisiä suhteita ja voimassaoloa on määritelty säädöstekstin perusteella. Alla luettelona muutamia väitteitä sekä esimerkkinä lauseen "VN yleisistunto ratkaisee Eduskunnan kirjelmä Jos ei TP:n toimivalta" rakenne. Tämä perustuu ohjesäännön 3 §:n 1 momentin 2 kohdan sisältöön, joka näkyy kuvassa. Tekstisisältö on luonnollisesti haettu operationalisoinnin vaiheessa 1 tehdyistä säädöksen sisällön tietorakenteista.

Samaa käsittelytapaan jatketaan kohti puolustusvoimia koskevia säädöksiä. Tämä malli mahdollistaa jo säädösten sisällön tarkastelun useista näkökulmista erityisesti suhteessa tiettyyn asiaan tai toimijaan, toiminnan tyyppiin tai väitelauseiden keskinäisiin hierarkioihin (johdettavuus). Sen sijaan toimijoiden luonne ja tyypit sekä ominaisuudet jäävät pelkiksi sanoiksi.

Siksi tarvitaan operationalisoinnin kolmas vaihe ja taso, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja rakenteilla. Näistä kirjoitin jo 2 vuotta sitten yleisellä tasolla hallinto- ja johtamisrakenteista ja viime talvena huomioiden sen, että myös organisaation toiminta ja sen järjestäminen on kuvattava. Näihin tarvitaan dataa ja tietoa organisaation sisäisistä järjestelmistä sekä määräyksistä ja ohjeista, mutta nekään eivät erillisinä riitä. Vain näiden yhdistäminen mahdollistaa vaiheen 3.

Taso 3: Säädösten sisällön kuvaaminen tietorakenteita hyödyntävillä väitteillä

Tasolla ja vaiheessa 3 analysoituja säädöksiä tarkennetaan käyttämällä tietorakenteita, jotka kuvaavat toimijoiden tyypit tarkemmin. Tähän tarvitaan siis tarkempaa tietoa organisaation rakenteista, johtamisesta, toimintamalleista ja sisäisistä säännöksistä. Edelleen tarvitaan kyky käsitellä olioiden tyyppejä ja yleistyksiä samassa viitekehyksessä kuin yksittäisiä ilmentymiä eli dataa ja sen yleistyksiä.

Yksinkertaisimmillaan tunnistetaan organisaatiot ja niiden osat sekä organisaatioon sijoitetut paikat (tehtävät) ihmisille eli muodostetaan hallinto- ja johtamisrakenteet. Tämän jälkeen voidaan kuvata sitä, miten toiminta on järjestetty hyödyntäen jo olemassa olevaa. Säädöstekstissä tai sisäisissä määräyksissä ei lähtökohtaisesti käytetä ihmisten nimiä vaan juuri näitä paikkoja, joihin ihmiset sijoitetaan.

Kaiken alku on organisaatiohierarkia, johon organisaatioyksiköt kuuluvat. Organisaatioyksiköllä voidaan tarkoittaa sekä koko organisaatiota että vain asioita, jotka kuuluvat tälle hierarkian tasolle. Esimerkiksi valtioneuvosto voi tarkoittaa joko valtioneuvoston keskusosia tai myös sen osia eli ministeriöitä ja valtioneuvoston kansliaa kaikkine osineen tai jopa niiden hallinnonaloja.

Organisaatioihn päästään sisälle tarkastelemalla valtioneuvostolain 1 §:n 1 momenttia, joka kuvaa valtioneuvoston osat. Sen mukaan valtioneuvostoon (VN) kuuluu 11 ministeriötä ja valtioneuvoston kanslia. Näiden lisäksi sen yhteydesssä toimii oikeusasiamiehen kanslia (2 mom). Käytännössä organisaatioyksiköt pitäisi saada yksikäsitteisesti datana jostain järjestelmästä, joka noudattaa sen hetkistä organisaation tilaa ja toivottavasti myös ylempiä sisäisiä määräyksiä ja säädöksiä.

Ministeriö on siis tyyppiorganisaatio, joka voi edustaa mitä tahansa ministeriötä. Ministeriöt kuuluvat kokoelmaan, jolla niihin voidaan viitata kollektiivisesti. Edelleen ministeriöillä ovat organisaation tyyppiä ministeriö. Tyypit ovat yleisiä, kun tyyppiorganisaatiota voidaan luoda lähes rajatta. Ministeriön osasto on tyyppi ja tyyppiorganisaatio, mutta esimerkiksi puolustusministeriön osasto tai tietyn osaston osat eivät todennäköisesti enää ole. Valtioneuvoston organisaatiota havainnollistetaan alla.

Näiden avulla voidaan kuvata organisaation ominaisuudet ja tehtävät tasoa 2 tarkemmin. Edelleen lisäämällä käsittelyyn henkilön sijoitukset ja johtamisrakenteen voidaan väitteiden ilmaisuvoimaa lisätä edelleen.  Esimerkiksi hallitus on valtioneuvoston pääministerin johtama toimielin, johon kuuluvat ministerit. Ministeri puolestaan johtaa ministeriötä ja/tai käsittelee sen toimialaan kuuluvia asioita, jos ministereitä on useampia.

Toimielinten ja muiden toiminnan rakenteiden kuvaaminen on oma kokonaisuutensa, joka voidaan tehdä säädösten ja määräysten perusteella. Valtioneuvostossa näistä tärkeimmät ovat VN yleisistunto sekä ministerivaliokunnat, joista jokaisella on on omat tehtäväalueensa. Ministeriöissä puolestaan on rakenteita ja tehtäviä paljon ja niitä tarkennetaan valtioneuvoston asetuksessa kustakin ministeriöstä.

Esimerkkinä tästä muutamia suhteita liittyen valtioneuvostoon. Nämä on myös kuvattu lain 3 ja 4 §:ssä.

Lisäksi pääministeri toimii ministerivaliokuntien puheenjohtajana. Nämä kuvataan tarkemmin valtioneuvoston ohjesäännössä. Yleistysten tarkoituksena on vähentää erikseen kirjattavien asioiden määrää tietokannassa. Koska ministeri johtaa ministeriötä ja puolustusministeriö on hallinnonalansa ainoa ministeri, johtaa hän myös puolustusministeriötä. Tuotettaessa esityksiä voidaan päätellyt suhteet kirjoittaa auki, mutta muulloin riittää tarkastella tehtäviä, jotka puolustusministeri on saanut ministeriön kautta.

Yleistysten avulla myös väitelauseiden verkostot selkenevät. Avoimia kysymyksiä on esimerkiksi se, millaisia väitelauseita tarvitaan välttämättä kullekin toimijatyypille (organisaatio, sijoitus, toiminnan eri rakenteet) sekä mahdollinen väitelauseiden sisäinen aggregaatio hierarkian muodostamisen helpottamiseksi. Molempiin tarvitaan lisätyötä, mutta on jo osoitettu, että se on mahdollista.

Lähtemällä liikkeelle nyt tasolta 1 voidaan vähitellen päästä myö organisaatioita paljon enemmän hyödyttävään  tilanteeseen, jossa säädöksiä ja sisäisiä määräyksiä muutettaessa voidaan tarkastella heti sitä, mihin muutokset vaikuttaisivat ja mitä muuta pitää ottaa huomioon. Samoin säädösten ajantasaisuuden ja riippuvuuksien automatisointi tulisivat mahdollisiksi. Lopuksi lyhyesti siitä, mitä uutta kullakin näistä tasoista voidaan tehdä.

Operationalisoinnin hyötyjä

Tasolla yksi säädökset on jaettu pienimpiin osiinsa ja niihin voidaan viitata tarkasti. Kunkin säädöksen ja sen sisällön voimassaolo ja muoto tunnetaan kaikilla ajanhetkillä ja aiempaan versioon voidaan palata. Viittauksissa voidaan tarkastaa, ettei kohta tai säädös, johon viitataan ole vanhentunut.

Periaatteessa lainsäätäjille voidaan myös hakea viitattavan kohdan tai kohtien verrattavaksi, mutta tämä saattaa kasvattaa tietokannan kokoa. Viittaustapaa ja lainauksia täytyy edelleen tutkia kuten myös yhteentoimivuutta kansainvälisten standardien kuten Akomantoson kanssa.

Tasolla kaksi päästään kiinni myös säädösten sisältöön. Tunnistamalla siellä olevat asiat ja toimijat voidaan muodostaa atomaarisia ja yksikäsitteisiä väitelauseita, jotka kuvaavat säädöstekstin sisällön mahdollisimman tarkasti. Edelleen johdettavuus mahdollistuu, koska väitelause voi viitata niihin väitteisiin, joista se seuraa tai joita se tarkentaa.

Edelleen kukin väitelause myös näyttää säädöstekstin, josta se on päätelty. Näin on helppo korjata yhteen kohtaan liittyvät väitteet yhdessä. Toimijoiden yksiulotteisuus (tai pelkkä yksinkertainen luokittelu) rajoittaa ilmaisua, mutta nyt voidaan tarkastella sitä, miten valtionhallinnon kokonaisuudesta seuraavat yksittäisen viraston tehtävät ja oikeudet.

Tasolla kolme aktiivisia toimijoita tarkastellaan erikseen tyyppinsä mukaan ja ne on peritty jostain järjestelmästä erityisesti organisaatioiden ja henkilön sijoitusten osalta. Hyödyntämällä kuvassa 5 olevia rakenteita voidaan yksityiskohtaisesti kuvata organisaatioiden ja sijoitusten toimivaltaa sekä suhteita. Lisäksi mallintamalla organisaation toimintamalleja ja toiminnan rakenteita (toimielimet, prosessit, toimialajako, kehittämisen rakenteet, jne.) voidaan kuvaa yksityiskohtaisesti se tieto, joka nykyään on kymmenissä tai sadoissa dokumenteissa hajallaan.

Erityisesti erilaiset hallinnolliset määräykset ja ohjeet usein perustuvat dataan, joka ei aina ole saatavilla tai sitä ei oikeasti ole määritelty riittävän tarkasti. On helppo kuvata haluttuja rakenteita erillisinä dokumenteissa ja powerpoint-esityksissä, mutta yleensä niiden suhde kaikkiin muihin rakennetyyppeihin jää epämääräiseksi. Siksi tarvitaan ehdotonta ydintietoa, johon muita rakenteita aletaan sitoa.

Yleensä tämä ydintieto sisältää juuri organisaatiorakenteet ja henkilöiden sijoitukset (tehtävät) organisaatiossa, mutta muut toiminnan rakenteet on kuvattu vähän epämääräisemmin. Niistäkin on usein dataa, mutta se ei välttämättä ole eheää, koska pienet käyttäjäryhmät muokkaavat tietoa haluamaansa muotoon, eivätkä halua muuttaa hyviksi kokemiaan toiminta- ja tietomalleja vain sen takia, että organisaatio tarvitsisi niitä kokonaisuutena.

Lopulta tasolla kolme voidaan ylläpitää yhteistä ymmärrystä, joka perustuu ydintiedon laajoihin data-aineistoihin, ja rikastaa sitä yhdistämällä tietoja ja edellyttämällä yhteisiä toimintatapoja. Tästä taustalla olevasta tiedosta voi muodostua automaattisesti suuri osa organisaation määräyksistä ja ohjeista siten, että tiedämme myös, mihin säädöksiin tai niiden osiin toimivalta ja toiminta perustuu.

Tavoitteena on siis yhteinen jaettu ymmärrys ja kyky arvioida, mitä eri asioiden muuttaminen aiheuttaisi. Luulen ja jopa väitän, että tällä hetkellä usein työjärjestyksiä ja ylempiä määräyksiä ylläpidetään eri organisaatioissa pidetään vain dokumentteina, joita voi ylläpitää pitkälle toisistaan riippumatta.  Ymmärrän myös vaatimuksen, että ohjeiden ja määräysten tulisi kertoa jopa perustyöntekijälle, mitä hänen pitää tehdä ja mihin se perustuu. Ensimmäiseen saatetaan päästä tyydyttävästi, mutta toisessa on valtavia puutteita johdettavuudessa.

Vain etenemällä rakenteistamisen tiellä päästään suurempaan varmuuteen siitä, miksi teen työssäni näin. Ihan kaikilla tasoilla. Valtionhallinto on toki poikkeuksellisen ylhäältä johdettu ympäristö, mutta muuallakin toimintaan vaikuttavien säädösten merkitys ja rajoitteet tulisi ymmärtää.

Suomalainen viranomainen on hyvin säädelty ja roolit, toimialat ja tehtävät on määritelty varsin mallikkaasti. Säädökset eivät kuitenkaan ole aina niin lähestyttävässä muodossa lakivihkoina tai Finlexin verkkosivuina. Lakitekstin osat ja sisäiset viitteet tai merkitys eivät aina avaudu tuossa muodossa.

Siksi olen esittänyt säädösten ja niiden ylläpitämisen prosessin digitalisointia aiemmissa blogeissani ja viimeisimmässä osassa Kuinka-digitalisoisin-suomen-lainsaadannon-osa-4-tietomalli kuvasin, miten säädösten sisäisen (teknisen) rakenteen ymmärtäminen auttaa niiden hallinnassa. Tämä ei kuitenkaan pidemmän päälle lämmitä, jos säädökset ovat rakenteisia, mutta niiden sisällön ymmärtämiseen tai edes tutustumiseen tarvitaan korkeampaa matemagiikkaa tai oikeustieteellinen tutkinto. Tämän sarjan seuraava osa kertoo tiedon operationalisoinnista.

Haluaisin vielä puhua siitä, miten yksittäisten sovellusalueiden säädösten keskinäisiä suhteita ja sisältöä voidaan kuvata vähän yksinkertaisemmin ja myös tulkiten itse sisältöä puhtaasti rakenteisesti. Hallintoa kuvaava lainsäädäntö on deskripitiivistä, jolloin se kertoo, millainen todellisuuden pitäisi olla. Noudattamalla tekstiä kirjaimellisesti väitteiden muodostamiseksi ei voi mennä kovin pahasti väärään. Aineiston yksinkertaistetun esitysmuodon visualisoinnein saatte ilman takuuta sen pyytämällä yksityisviestillä tai sähköpostilla. Twitterissä olen @matijas234.

Mihin säädöksiin valtionhallinnon toiminta perustuu?

Aiemmissa osissa käsiteltiin säädösten kokonaisrakenteen sekä yksittäisen säädöksen tekstisisällön jakamista hierarkkisiksi olioiksi. Näistä itse sisältö voidaan tehokkaasti koostaa uudelleen ja rakenne sisältää myös viittaukset samaan ja muihin säädöksiin.

Puretut säädökset ovat koskeneet valtion keskushallintoa sekä erityisesti puolustusministeriön hallinnonalaa. Nyt tarkastelemme, mitä asiasta on opittu, vaikka matka on vielä pitkä ja uutta ymmärrystä syntyy koko ajan.

Kaiken takana on perustuslaki ja valtioneuvosto toimii eduskunnan luottamuksen varassa, mutta sen ministeriöt ovat ensimmäinen taso keskushallintoa. Siten keskeisin tekijä meille on Valtioneuvostolaki (175/2003), joka määrittelee valtioneuvoston koostumuksen ja tehtäviä sen pääosille. Tarkemmin asioita avataan asetuksena annetussa Valtioneuvoston ohjesäännössä (262/2003). Sieltä löytyvät esimerkiksi ministeriöiden vastuualueet niiden toimialoilla, valtioneuvoston yleisistunnossa käsiteltävät asiat tarkemmin. Edelleen ohjesääntö kuvaa toimivaltaa ja nimitysvaltaa ministeriöihin ja niiden henkilstöön liittyen.

Seuraavalla tasolla tulevat asetukset ministeriöistä ja sitten lait ja asetukset virastoista, laitoksista sekä erilaisista liikelaitoksista ja yrityksistä hallinnonaloilla. Niissä kuvataan erilaisia organisaatioita, muuta organisoitumista, ratkaisu- ja nimitysvaltaa ynnä muuta toimivaltaa, toimijoita, siellä käsiteltäviä asioita luonnollisella kielellä. Siksi on hyödyllistä määritellä asiat ja niiden suhteet tarkemmin. Alla on kuvattu muutamia suoraan laista ja ohjesäännöstä sekä valtioneuvostojen asetuksista ministeriöistä seuraavia asioita.

Kuvasta nähdään, että valtioneuvoston organisaatio koostuu ministeriöistä ja valtioneuvoston kansliasta, jolla on omat hallinnolliset tehtävänsä. Valtioneuvostolaki määrittelee valtioneuvoston ja sen yleisistunnon lisäksi ministerien ja pääministerin tehtäviä ja toimivaltaa. Valtioneuvoston ohjesääntö tarkentaa näitä kaikkia ja laajentaa niiden käsittelyä. Asetukset ministeriöistä taas tarkentavat toimijoita ja toimivaltaa kussakin ministeriössä niiltä osin, kun siitä ei edellä ole säädetty.

Ministeriöt ohjaavat alaisiaan virastoja ja laitoksia sekä hallinnonalan muita toimijoita. Esimerkiksi puolustusministeriön hallinnonalalla (puolustushallinnossa) sen suurinta virastoa eli puolustusvoimia ohjaavan säädöskokonaisuuden tärkeimpiä palasia on esitetty alla. Sattumalta juuri näiden sisältö on purettu pienimpiin osiinsa ja koottu uudelleen. Jokaisesta on siis tieto sisällöstä kaikilla ajanhetkillä, koska muutossäädökset on integroitu osaksi varsinaista lakia. Tosin ministeriön asetus on vielä käsittelemättä.

Laissa puolustusvoimista (551/2007) kuvataan puolustusvoimat ja sen osat sekä tietyt tärkeimmät palat kokonaisuudesta. Lisäksi on muuhun yhteiskuntaan sidottuja osia kuten aluetoimistot, jotka vastaavat yhteydenpidosta asevelvollisiin varusmiespalvelusta lukuun ottamatta. Tätä koskee erillinen Asevelvollisuuslaki (1438/2007), joka olisi ansainnut tulla mainituksi, vaikka sillä ei laajoja vaikutuksia normaaliolojen toimintaan olekaa.

Aiemmin mainituista valtioneuvostoa koskevista säädöksistä ja asetuksesta puolustusministeriöstä (375/2003) saadaan perusteet puolustusvoimat-viraston tehtävien kuvaamiselle säädöksin. Näissä on kuvattu vaatimukset, tehtävät, reunaehtoja rakenteella ja toimivallan käytölle ja siirrolle puolustusvoimissa. Virastojen toimintatapoja ei perustellusti juurikaan kuvata säädöksissä, mutta historia ja kulttuuri ohjaavat vanhoja virastoja voimakkaasti.

Sotilasjohtamisen ja organisoitumisen perinteet näkyvät niin puolustusvoimien toiminnan toteuttamiseksi luoduissa rakenteissa, toimintavoissa ja -malleissa sekä ihmisten toiminnassa. Linjaesikuntaorganisaatio ja käskyvallan jako hallinnon tasojen välillä vaikuttavat toimintaan ihan arkipäivisin. Näistä ei kuitenkaan säädöksissä puhuta, vaan ne ovat organisaation sisäisiä asioita ja jäävät nyt tarkastelun ulkopuolelle. Virastot ovat toki tulosvastuussa ministeriölle ja hallinnonalat Suomen tasavallalle.

Yksittäisen organisaation säädösperustaa voidaan kuvata seuraavasti

Säädösten, määräysten ja ohjeiden perusteella määrittyy oikealla kuvatut rakenteet eli organisoituminen, henkilöiden sijoitukset organisaatiossa sekä organisaatioyksikköjen ja sijoitusten tehtävät ja toimivalta. Edelleen ohjeissa kuvataan toimintatapoja ja järjestäytymistä erilaisten toiminnan rakenteiden kautta.

Mitä säädöksissä sitten sanotaan?

Säädöskokoelman perusyksikkö on säädös eli laki, asetus tai edellisiä muuttava muutossäädös. Lait ja asetukset koostuvat pykälistä, joissa kuvataan yksi asiakokonaisuus jaettuna osiin momenteiksi, kohdiksi ja alakohdiksi. Näin määriteltynä pykälän rakenne osa sisältää vain otsikon ja siinä on aina vähintään yksi momentti. Vaikka lakitekstissä niin sanotaan, on yhden momentin pykälän kohta oikeasti sen ainoan momentin kohta.

Tarkasteltaessa vähän asioita vähän kauempaa nähdään, että otsikon sisällöt kuvaavat väliotsikot ja pykälien nimet. Tekstisisällöt ryhmittyvät selkeästi hierarkkisesti, mutta ne voidaan myös yhdistää yhden pykälän sisällöksi sekä vastaavaksi momentin ja kohdan koko sisällöksi. Siten pykälät muodostavat hyvän pohjan analysoitaessa säädöksiä ja varsinkin asioita visualisoitaessa.

Tarkempi rakenne on hyödyllinen asiantuntijoille, mutta jos haluaa yleiskuvan, niin pykälä riittää, kunhan sen osat tunnetaan. Voidaan siis katsoa, mihin kaikkialle pykälät liittyvät. Keskushallinnon tasolla ei kannata mennä kuvaamaan rakenteita kuvan 3 tarkkuustasolla, vaan laista tunnistetaan erilaisia asioita kuvaavia sanoja, joista tehdään sopivia termejä lain kuvaamista varten.

Hallinnonala, vastuualue, toimija ja toimivalta

Yleisestä asiasta tulee toimija joka voidaan sijoittaa väitelauseeseen tulkittaessa säädöksen tekstiä, mutta myös muita tarvitaan. Ensimmäiseksi määritellään valtioneuvostolaissa ministeriöt osaksi valtioneuvostoa. Ministeriön kanssa syntyy halllinonala, jolla on sama nimi. Hallinnonala tarkoittaa kaikkea toimintaa ja toimijoita, joita ministeriö ohjaa mukaan lukien ministeriö itse.

Valtioneuvoston ohjesäännössä kuvataan hallinnonalojen ja ministeriöiden ohjausvastuiden jakautuminen osa-alueisiin eli vastuualueisiin. Esimerkiksi eräs oikeusministeriön toimialan vastuualue on vaalit, kansanäänestykset ja puolueet (14 § 1 mom 5 k). Tämän jälkeen tekstistä tunnistetaan toimijoita ja muita asioita, joita sijoitetaan väitelauseisiin. Näitä sanotaan toimivallaksi, vaikka joskus ne enemmän kuvaavat asioita kuin jakavat organisaatioille tai rooleille ratkaisu- tai valmisteluvaltaa.

Rakenteisen käsittelyn mahdollistamiseksi toimivallassa on subjekti (tekijä), predikaatti (mitä tekee), objekti (toiminnan kohde) sekä mahdollinen kohteen tarkenne. Lisäksi tekemistä ja tarkennetta voidaan täydentää negaatiolla. Alla on kuvattu näiden neljän eri tyypin tietomallia. Olennaista on, että toimivalta sisältää toimijoita ja harvalukuisissa erikoistapauksissa vastuualueen.

Kun säädöksen tekstisisältö on jaettu pienimpiin osiinsa, voivat vastuualueet, toimijat ja toimivallat viitata tarkasti lähteeseensä. Kahden ensimmäisen osalta kyse on siitä, missä ne on mainittu tai määritelty. Toimivalta sen sijaan pyrkii muuttamaan osan tai kokonaisuuden säädöksen sisällöstä (haettu säädösteksti) tarkaksi väitelauseeksi toimijoiden ja predikaatin avulla. Katsomme myöhemmin esimerkkejä tästä.

Tässä vaiheessa valtioneuvostolaki on tulkittu väitelauseiksi muutamaa väitettä lukuun ottamatta ja ohjesäännöstä noin puolet on tulkittu. Sen jälkeen vuorossa olisi asetus puolustusministeriöstä. Ensimmäinen ajatukseni näiden havainnollistamisesta oli seuraavanlainen. Ensin poraudutaan valitsemalla säädös ja asetetaan tarkastelu päivämäärä. Sitten valitaan pykälien joukosta tarkastelukohde, joka avautuu näyttäen osat ja niiden tekstin.

Valitsemalla yksittäinen osa eli momentti, kohta tai alakohta, näytetään myös siihen liittyvät väitelauseet. Toisaalta voidaan lähteä liikkeelle väitelauseista (toimivallat) ja niitä rajaamalla päätyä yksittäisiin väitteisiin, joista nähdään liittyvät säädöksen tekstisisällöt. Visualisointi voisi näyttää myös samaan pykälään liittyvät muut väitteet ja mihin osaan ne perustuvat.

Jos visualisointi perustuu alkuperäiseen tietokantaan tai sille hyvin uskolliseen toteutukseen, olisi yllä kuvattu mahdollista. Toisaalta karkeistaminen on usein eduksi selitettäessä asioita maallikoille, joten rakenne hiukan muuttui. Alla esitän konkreettisen visualisoinnin tietyistä valtionhallinnon rakenteisiin ja toimintaan liittyvistä säädöksistä. Periaatteet toimivat yleisemminkin, mutta esimerkeissä on voimaa.

Valtionhallinnon säädösperustan visualisointia

Ensimmäisenä visualisoinnissa on päätettävä, mitä esitetään ja miten näitä asioita kuvataan. Käytännön syistä tietomallin yksinkertaistuessa pykälän rakenneosasta tuli ratkaisevan tärkeä komponentti. Pykälien ja väliotsikoiden nimet sisältävät otsikot joutuivat sivuosaan, koska ylimääräiset suhteet estävät suodatusten toiminnan.

Laajemmasta tietokannasta otettiin siis tekstisisällöt, pykälät ja otsikot sekä ylin taso eli säädökset ja hallinnonalojen kuvaamisen luodut kohteet. Yksinkertaistettu malli tietoineen on alla. Yhden suhde moneen ( 1 > *) on tärkein suhde suodattamiselle. Toimijoiden ja toimivaltojen suhteita ei voida kuitenkaan asettaa aktiiviseksi monikäsitteisyyden takia. Päivämääräsuodatus poistaa monikäsitteisyyden tekstisisältöjen voimassaolon osalta.

Data on tuotettu csv-tulosteena alkuperäisestä kannasta, josta se on konvertoitu JSON-muotoon Microsoft Power BI desktopia varten. Todellisissa käyttötapauksissa tulisi käyttää aktiivista välitietokantaa ja Pro-versiota tai muuta työkalua. Seuraavaksi pääsemme katsomaan, miltä tieto näyttää.

Säädökset

Säädökset voidaan suodattaa tässä hallinnonalojen ja tyyppien mukaisesti. Yksittäisen lain valinta luonnollisesti rajaa myös sisällön ja pykälät sen lain alle.

Hallinnonalojen vastuualueet

Hallinnonalojen toimialat jakautuvat vastuualueisiin, jotka on lueteltu valtioneuvoston ohjesäännön pykälissä kullekin ministeriölle erikseen.  Alla olevassa kuvassa on tarkoituksellinen virhe, koska eheys vaatii päivämääräsuodatuksen tekemistä kaikkien taulukoiden tiedoille erikseen. Vain tekstisisällöillä ja vastuualueilla on tällä hetkellä täydellisest historiatiedot vuodesta 2003 asti. Suodatus ja virhe on korjattu kuvakaappauksen ottamisen jälkeen.

PLM-PV-säädökset

Säädösperusta puolustusvoimien suuntaan lähtee edelleen valtioneuvostolaista. Alla tärkeimmät säädökset ministeriötä koskevaa asetusta lukuun ottamatta. Kuvassa ei vielä ole suodatuksia säädöksiä lukuun ottamatta, joten sisäiset nimet säädöksen sisällä menevät päällekkäin.

Säädöksen valinnan jälkeen näkymä selkenee. Esimerkkinä laki puolustusvoimista.

Kun valitaan pykälä, säädöksen ja otsikon suodatuksen purkautuvat, koska ne eivät liity suoraan toisiinsa. Sen sijaan pykälän sisältö jää ainoaksi taulukkoon.

Toimijat

Toimijoilla on tyyppejä ja yleisempiä toimijoita, vaikka luokittelu ei vielä ole yksikäsitteinen. Esimerkiksi näillä perusteilla voidaan suodattaa sieltä ministeriön virkamiehet, jotka ovat yleistettyjä sijoituksia eri ministeriöissä ja niiden osissa.

Toimivallat ja niiden lähde

Väitelauseet muodostetaan tulkitsemalla lakitekstiä niin, että joku tai jokin tekee aktiivisesti (melkein aina onnistuen) ja se kohdistuu johonkin asiaan, jota voidaan mahdollisesti tarkentaa. Ilman suodatuksia lauseita on paljon ja ne liittyvät tähän mennessä tulkittuihin asioihin.

Alhaalla näkyvät ministeriöt siis ovat osa valtioneuvostosta eli Ministeriö X on osa Valtioneuvosto. Suodattamalla säädöksen pykälä, jäävät vain siihen liittyvät väitteet. Esimerkkinä valtioneuvostolain 13 §

Väitteitä voidaan toki suodattaa myös väitteeseen osallistuvien toimijoiden ja predikaatin avulla, mutta tämä ei enää tuo lisää informaatiota käyttötapaukseen eli porautumiseen säädöksen sisältöön ja siihen liittyviin toimijoihin ja väitteisiin.

Yhteenveto

Edellä on osoitettu, että purkamalla säädösten sisältöä pienimpiin osiinsa, voidaan sen tulkintaa ja suhteita havainnollistaa visualisoimalla. Koska suodattaminen on yksinkertaista, voi lähes kuka tahansa perehtyä siihen, mitä valtionhallinnosta ja tietystä hallinnoalasta ministeriöineen ja virastoineen sanotaan säädöksissä.

Kun tekstisisältö jaetaan osiinsa väitelauseiksi, voidaan löytää yksittäiseen toimijaan liittyvät väitteet. Siten esimerkiksi tehtävät, toimivalta ja tähän kohdistuvat asiat löytyvät helposti. Edelleen yleisemmiltä toimijoilta voidaan periä joitain tehtäviä tai oikeuksia. Näiden käsittely on tehokkaampaa yksittäisen organisaation osalta, kun voidaan käyttää konkreettisia organisaatioita ja henkilön sijoituksia yleistysten ohella. Näin työjärjestykset ja tietyt muut määräykset ja normit voidaan kirjoittaa pääosin automaattisesti pohjalla olevan tiedon perusteella.

Jatko-osia on luvassa, mutta muistutan, että aineistoon voi perehtyä pyytämällä. Varsinainen säädösten sisällön tietokanta ei tällä hetkellä ole luovutettavissa. Keskustelen mielelläni valtionhallinnon tulkitsemisesta muiden kanssa. Samalla voidaan kehittää tiedonhallintaa ja lähestyä digitalisaation arvolupausta toiminnan muuttamisesta ATK:n avulla.

Aiemmissa osissa esitettiin, miten säädösten valmistelua ja käyttöä voitaisiin kehittää tunnistamalla olennaiset osat kustakin kokonaisuudesta ja käsittelemällä niitä itsenäisinä tietopaketteina. Ylimmällä tasolla säädöskokoelma koostuu laeista, asetuksista ja muutossäädöksistä.

Lait ovat lainsäädännön peruspilareita, joita tarkennetaan asetuksilla. Molempia täydennetään ja päivitetään muutossäädöksillä, jotka eivät ole itsenäisiä lakeja. Muutossäädökset aiheuttavat muutoksia lakeihin ja asetuksiin, kun niiden sisältö tulee voimaantulopäivänä osaksi päivitettävää säädöstä. Ne ovat siis tärkeä osa säädöskokoelmaa, mutta alisteisia muutettavalle säädökselle.

Hallitus valmistelee lakeja, joita käsitellään ja arvioidaan valiokunnissa, ja eduskunta lopulta hyväksyy tai hylkää lait. Siksi hallituksen esitykset koostavat hyvin kokonaisuudet ja tausta-aineiston käsittelyhistoriasta. Ne on luettavissa eduskunnan verkkosivuilla, jossa on linkit säädöskokoelman lakeihin ja lakien muutoksiin. Hallinnonalat valmistelevat samalla tavalla asetukset ja niiden muutossäädökset.

Itse säädökset koostuvat hierarkkisesta rakenteesta eli otsikoista (luvut ym.), pykälistä, momenteista, kohdista ja alakohdista sekä sisällöstä, joka on otsikkotekstiä sekä varsinaista säädöksen tekstisisältöä.

Rakenteen osissa on pelkästään rakenneosan tunniste ja liitokset ylempiin rakenneosiin. Otsikon sisällössä on vain kyseisen osan nimi. Tekstisisältö puolestaan sisältää varsinaisen hyötykuorman ja on ainoa rakenneosa, joka viittaa keltaisella pohjalla oleviin rakenneosiin. Tämä johtuu siitä, vain niissä on tekstiä, joka sisältää viittauksia samaan ja muihin säädöksiin. Tekstisisältöön ei viitata.

Tämän jaon tärkein etu on se, että rakenteen osat ovat erittäin pysyviä. Ne syntyvät säätöksen tullessa voimaan tai muutoksen hetkellä ja satunnaisesti niitä kumotaan. Otsikkojen sisältöä voidaan päivittää, mutta tekstisisällöt muuttuvat rakenneosista eniten. Linkit: Osa 3, johdatus valtionhallintoon esimerkeillä, jatkokehitys tiedon ja säädösten operationalisoinnista.

Hallituksen esitykset

Lain luominen alkaa hallituksen esityksestä, jossa tarkastellaan esimerkiksi mitä lakeja mahdollisesti kumotaan ja mitä muita lakeja pitää päivittää. Hallituksen esitykset löytyvät 1990-luvulta lähtien kattavasti eduskunnan verkkosivuilta, joissa kerrotaan monipuolisesti eduskunnan toiminnasta. Alla kuvassa hallituksen ja hallinnonalojen esitysten suhteet eri säädöstyyppeihin.

Hallituksen esityksessä ei ole välttämättä yhtään lakia, eikä hallinnonalan (ministeriön) esityksessä yhtään asetusta, jos ollaan tekemässä muutoksia voimassa oleviin lakeihin. Nämä tiedot kerätään tietokokonaisuuksiksi seuraavasti

Otetaan esimerkiksi hallituksen esitys 264/2006, jonka avulla säädettiin Laki puolustusvoimista (551/2007).

Hallituksen esityksen metatietokortti sisältää tiedot esityksen nimestä, verkko-osoitteesta ja liittyvistä säädöksistä.

Linkki eduskunnan verkkosivuille voidaan avata suoraan selaimeen ja viittaukset säädöksiin avaavat niiden metatietokortit, joissa säädösten tietoja voidaan tarkastella laajemmin. Koska tässä harjoituksessa on kyse esimerkistä ja laista puolustusvoimista on tuo esitys ainoa, johon kaikki liittyvät säädökset on käsitelty.

Säädökset

Säädös on kokonaisuus, joka sisältää rakenteita ja tekstiä sekä viittauksia. Kun mietitään, millä säädöstä edustetaan ja mitkä ovat koko säädökseen liittyvät tiedot, päästään paljon kompaktimpaan kokonaisuuteen. Kaikilla säädöksillä on yhteisiä tietoja kuten päiväys, voimassaolon alku, kuvaus, hallinnonala ja nimeen liittyvät tiedot. Lisäksi niillä on yhteinen työnkulku, joskin tilat riippuvat säädöksen tyypistä.

Kaikki säädökset voivat olla tilassa luonnos, mutta vain lait ja asetukset voivat olla tiloissa voimassa ja kumottu. Asetus voi kumoutua, jos lait, joihin se perustuu kumotaan. Muutossäädös taas on tilassa valmis hyväksymisen jälkeen, koska itse sisältö viedään osaksi lakia tai asetusta.

Säädösten ominaisudet on listattu alla olevaan kuvaan. Ominaisuuden nimen perässä on sen arvon tai arvojen tyyppi. Säädökset ja lait ovat vastaavia objekteja, kun taas vuodet ja hallinnonalat luetteloja.  

Esimerkkinä käytetään jälleen lakia puolustusvoimista (551/2007), joka näyttää yksittäisenä lakina seuraavalta

Lain nimeämiseen ja voimassaoloon liittyvien perustietojen lisäksi nähdään tekstisisällöstä, että laki on annettu eduskunnan päätöksenä. Liitynnöissä on hallituksen esitys, johon laki ja sen valmistelu on kytketty, hallinnonala sekä säädökset, jotka tämä laki kumoaa.

Tämän rakenteisen tavan hyödyt käyvät hyvin ilmi, kun kysytään esimerkiksi, mitä asetuksia edellä mainitun lain perusteella on annettu. Vastaus kysymyseen on alla ja luettelokin sisältää monia tietoja kyseisistä asetuksista. Tämä syntyy siis sopivilla hakuehdoilla tietokannassa ja työkalu näyttää tulokset käyttöliittymässä.

Tiedon löytymisen rajat ovat usein enemmän kiinni siitä, pystytkö muotoilemaan oikean kysymyksen ja hakuehdot, kuin itse kyselyn teknisestä vaikeudesta. Kuvassa on siis yksi näkymä, joka on ennalta määritelty pino hakuehto ja niiden tulokset. Luonnollisesti myös tekstiä ja dokumenttien sisältöä voidaan hakea, joskaan säädösten kokonaisuus ei sisällä yhtään tiedostoa.

Säädösten rakenneosat 1: Rakenteen osat

Rakenteen osat jakavat itse säädöksen osiin erilaisilla väliotsikoilla, osilla ja luvuilla sekä tietysti pykälillä ja niiden osilla. Rakenneosat ovat aina osa jotain säädöstä eli niitä ei esiinny itsenäisinä.

Luonnollisesti kokonaisuus pitää vielä järjestää niin, että tiedetään osien välinen järjestys. Suurimmat rakenteet ovat osia ja lukuja sekä väliotsikoita, joista väliotsikolla ei ole varsinaista tunnistetta. Vanhoissa säädöksissä pykälien numerointi alkoi luvuissa uudelleen, mutta nykyään numerointi jatkuu yli koko säädöksen. Lukuja ja osia hyödynnetään silti sisällön jakamiseen sopiviin kokonaisuuksiin.

Pykälät ovat puolestaan säädösten perusyksiköitä, joilla asetetaan johonkin asiaan liittyvä kokonaisuus. Alla on kuvattu niihin kuvailutietojen rakenne.

Pykälien alapuolella ovat hierarkkisesti momentit, kohdat ja alakohdat. Momentti kuuluu aina pykälään, kohta momenttiin ja alakohta kohtaan. Niiden kuvailutiedot ovat hyvin samankaltaiset keskenään ja melko samanlaiset kuvaan 9 nähden.

Nämä rakenneosat eivät siis juurikaan muutu. Yleensä valtaosa niistä syntyy, kun säädös tulee voimaan. Tämän jälkeen niitä tulee lisää, kun säädöstä päivitetään ja joitakin yksittäisiä voidaan kumota. Alla esimerkkinä luettelo lain puolustusvoimista alussa olevista rakenneosista. Erityispiirteenä on 2 §:n 1 momentin 2 kohdan c alakohta, joka kumottiin 1.7.2017.

Varsinainen sisältö kiinnittyy tähän rakenteeseen kuvan 2 mukaisesti. Otsikon sisällöt muuttuvat joskus pykälän tarkoituksen päivittyessä, mutta tekstisisällöt muuttuvat aina muutossäädöksen tullessa voimaan.

Säädösten sisältöosat

Otsikon sisällöt ovat siis väliotsikoita sekä lukujen ja osien otsikkoja sekä pykälän nimiä. Niiden nimi sekä sijainti säädöksessä päätellään otsikosta (luku tai pykälä), johon ne liittyvät. Samalla saadaan luku- ja pykäläotsikot, jotka ovat muotoa "x luku" ja "xx §".

Esimerkkinä päivitetystä otsikosta lain puolustusvoimista 16 § pykälän alkuperäinen versio. Nykyinen otsikko pykälässä on Henkilötietojen käsittely. Pitkä nimi 2 kertoo myös voimassaolon keston, joten sitä voidaan käyttää lain sisällön vaihtoehtoisessa esityksessä.

Tuossakaan tapauksessa itse pykälää ei poistettu, joten 16 § on ollut olemassa lain asettamisesta saakka. Ainoa kumottu pykälä on vuoden 2015 alussa poistunut 52 §, jossa määriteltiin vanhan lain puolustusvoimista (402/1974) perusteella annetut asetukset, jotka jäivät voimaan vuonna 2008.

Varsinainen säädöksen sisältö on sen momenteissa, kohdissa ja alakohdissa tai tarkemmin niiden tekstisisällössä.  Ne kuuluvat aina vastaavaan rakenteen osaan sekä säädökseen.

Edelleen esimerkkinä tekstisisällöstä lain puolustusvoimista 5 pykälän 1. momentin sisältö ja metatiedot.

Pykälästä viitataan kahteen lakiin eli lakiin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta (556/2007) ja asevelvollisuuslakiin (1438/2007). Erityisenä yksityiskohtana se, että vaikka asevelvollisuuslaki astui voimaan samaan aikaan kuin laki puolustusvoimista, kesti 7 vuotta, kunnes viittaus aiempaan asevelvollisuulakiin (452/1950) päivitettiin. Lisäksi nähdään, että pykälä saanut nykyisen muotonsa lakimuutoksen (509/2013) osana.

Tällaisten riippuvuuksien löytäminen ja ylläpito olisi paljon helpompaa, jos säädösten sisällöstä voidaan tarkastaa viittaukset ja liittyvien säädösten ja niiden sisällön ajantasaisuus. Säädösten laadunhallinnan kannalta niihin liittyvän tiedon jakaminen osiin ja yhdistäminen uudelleen on ylivoimaa. Alla vielä ote lain puolustusvoimista alkuosan tekstisisällöstä.

Tässä ei siis ole lukujen ja pykälien numeroita ja otsikkoja. Sen sijaan ne voidaan kyllä helposti yhdistää toisiinsa.

Johtopäätökset

Jakamalla säädösten sisältö olennaisiin, erillisiin ja toisiinsa viittaaviin rakenneosiin voidaan muutokset havaita siellä, missä niitä oikeasti tapahtuu. Lisäksi kokonaisuus voidaan myös koostaa helposti eri esitysmuotoihin. Samalla tavalla säädösten väliset riippuvuudet ja niiden tilat voidaan havainnollistaa aiempaa paremmin. Varsinaista säädösten valmisteluprosessia ei esitetä muutettavaksi, koska siihen ei vielä ole kykyä ennen säädöskokoelman sisällön päivittämistä.

Samoin säädösten laadunhallinta helpottuu, koska vanhentuneet viittaukset tai riippuvuudet jotakin muutettaessa voidaan löytää helposti. Edelleen voidaan tukea valmistelijoita, kun se riippuvuus tai viittaus voidaan helposti tarkastaa.

Toisaalta uudessa muodossa säädökset mahdollistaisivat myös jakelun ja kansainvälisen yhteentoimivuuden uudella tasolla esimerkiksi hyödyntäen Akomantoso-muotoa ja sen kyvykkyyksiä.

Mitä saadaan aikaan jo nyt?

Kun sisältö on kuvattu yksityiskohtaisesti, se voidaan esittää muodossa, josta sisältö nähdään selkeästi ja voidaan muokata takaisin alkuperäisten lähteiden näköiseksi. Ohessa lain puolustuavoimista pykälien 13-15 sisältöä

Hakemalla tiettynä päivänä voimassa olevat sisällöt saadaan säädöksen ajantasainen versio tuona päivänä, siis oikeasti minä päivänä tahansa. Tämä toki edellyttää sitä, että muutossäädökset ymmärretään syötteiksi, jotka päivittävät säädöksiä, mutta nillä ei itsessään ole arvoa säädöksinä.

Esimerkiksi asetuksesta puolustusvoimista saadaan näkymä pääesikunnan tehtävien muutoksesta.

Toisaalta saadaan mielivaltaiset versiot annetusta säädöksestä, kun huomioidaan muutossäädökset ja niiden vaikutukset voimaantulon hetkillä. Katso laki puolustusvoimista 1.6.2019, josta voi navigoida muihin versioihin.

Näiden kahden lisäksi myös seuraavat asetukset on purettu osiinsa ja niiden päivitykset, jos sellaisia on, on analysoitu ja viety osaksi asetusta.

Lain puolustusvoimista sekä näiden asetusten perusteella voidaan helposti määritellä puolustusvoimien ja sen osien tehtäviä, toimivaltaa ja suhteita. Tarkempia määräyksiä annetaan puolustusvoimien sisäisissä normeissa, joiden on luonnollisesti noudatettava ainakin näitä. Lisäksi on olemassa useita muita lakeja sekä asetuksia, jotka ohjaavat puolustusvoimien toimintaa. Esimerkkinä tallaisesta on laki valtioneuvostosta (175/2003), joka löytyy myös säädöskokoelmasta (175/2003)

Jatkotoimenpiteet

Sarjan seuraavissa, melko itsenäisissä haaroissa tarkastellaan esimerkiksi sitä, miten organisoitumista ja henkilöiden sijoituksia voidaan käsitellä joustavasti samassa viitekehyksessä. Lisäksi tarkastellaan mahdollisuutta luoda erilaisia tietämyskantoja sekä niiden suhdetta rikkaampaan tietokantarakenteeseen, jolloin termillä voi olla laajempia ilmentymiä esimerkiksi organisaationa tai henkilön sijoituksena.

Matkamme tiedon maailmaan on vasta alkanut.

Lainsäädännön ja sen dokumentaation kuvaamiselle on jo luotu kansainvälinen. hyväksytty standardi Akomantoso, joka mahdollistaa prosessien, rakenteiden ja viittausten hallitun käytön. Ongelma Suomessa ei olekaan standardin puute, vaan se, että lähtötiedot ovat puhtaasti tekstimuotoisia.

Säädösvalmistelu kyllä tuottaa perusteita ja yksittäisiä säädöksiä, mutta ne ovat toistaiseksi tekstiä verkkosivuilla. Tuoreemmista versioissa on hypertekstin avulla tuotettuja linkkejä säädösten välillä eri kohtiin, mutta tämä lähinnä ajantasaisten säädösten kohdalla. Lisäksi kuhunkin säädökseen liittyen tiedetään, mitä muutoksia siihen on tehty ja mitkä muut säädökset siihen perustuvat. Esimerkiksi laille puolustusvoimista tämä viitesivu (551/2007)  on melko laaja.

On kuitenkin haastavaa löytää tiettynä ajankohtana voimassa ollut versio laista ja se, mihin muihin lakeihin ja niiden kohtiin eri kohdat tukeutuivat. Ilman jo Akomantosossakin mainittua säädösten purkamista alimmalle tasolle ja niiden versiointia ei ole mahdollista löytää oikeaan kohtaan tulkittaessa lakia. Miten tämä ongelma voidaan käsitellä paloittain? Linkit: Osa 2, Osa 4.

Huom. Uusi, jäykempi ja säädösten rakenteisuutta korostava malli kuvassa 1b lisätty 26.7.2021.

Säädösten rakenteistaminen

Tässä vaiheessa en halua esittää mitään muutoksia itse säätämisprosessiin, jonka tuotteena saadaan jokaiseen säädöksen tausta- ja tukimateriaalia tulkintoja varten. Sen sijaan ehdotan itse säädösten rakenteistamista, kun lakeja ja asetuksia säädetään ja muutetaan. Siten säädöskokoelma muuttuisi vähitellen eläväksi verkostoksi kohteita.

Toinen merkittävä ajatusloikka olisi se, että varsinaiset lait ja asetukset olisivat kokonaisuuksia, jotka kattavat kaiken sisällön, joka niissä on ollut. Kullakin alkiolla on siis voimassaolon alku ja loppu. Säädösmuutokset kohdistuvat lakien sisältöön, joka muuttuu muutoksen astuessa voimaan. Säädösmuutokset eivät olisi enää itsenäisiä säädöksiä, vaan tietyn säädösten rakenneosiin kohdistuvia operaatioita, joiden tulos viedään osaksi varsinaista lakia tai asetusta.

Tämän perusteella laissa tai asetuksessa voi olla pykäliä ja momentteja, jotka eivät ole vielä voimassa.  Säädös tiettynä päivänä on yksinkertaisesti niiden rakenneosien, jotka ovat tuolloin voimassa, muodostama joukko. Tästä voidaan muodostaa perinteinen tekstimuotoinen esitys, johon voidaan toki lisätä viittauksia.  Toisaalta erilaisia viittauksia voidaan hallita paremmin, koska säädöksen rakenne ja sisältö on erotettu toisitaan. Edelleen Akomantoson tarkoittamia elementtejä on näin olemassa valmiina.

Tätä voidaan vielä tehostaa irrottamalla rakenne ja sisältö erillisiin yksiköihin. Tällöin tekstisisällöstä viitataan rakenneosiin, mutta rakenneosilla ei ole kuin tunniste ja hierarkia, joka on sama kuin yllä.

Luvut, pykälät, momentit, kohdat ja alakohdat syntyvät jollain hetkellä ja niitä voidaan kumota. Muuten ne ovat käytännössä pysyviä. Tekstisisällöt ja otsikot muuttuvat lakia päivitettäessä. Molemmat rakenteet on testattu ja ne tuottavat saman dokumenttimuotoisen sisällön, jota esitellään alla.

Prosessin muutos: lakivalmistelu

Ennen kuin nähdään millaisia tuloksia tämä malli tuottaa, käydään läpi se, mitä nykyprosessissa muutettaisiin.  Itse lain valmisteluun ei ole tarkoitus puuttua, vaan esitykset ja muutokset rakenteistetaan, kun ne ovat lähellä valmistumista. Siinä vaiheessa niitä voidaan tarkastaa ja täydentää tarpeen mukaan. Esimerkiksi juuri viittauksia ja niiden ajantasaisuutta voidaan arvioida.

Kuvassa 2 lain valmistelijat tuottavat lain luonnoksen, jonka asiantuntijat purkavat rakenneosiksi. Valmistelijat tarkastavat, että tulos vastaa alkuperäistä. Tämän jälkeen rakenteeseen täydennetään riippuvuudet rakenneosien välillä lain sisällä ja muiden lakien suhteen. Samalla luodaan myös suhteen säädösten välille.

Lain hyväksymisen yhteydessä sekä valmistelijoiden tuottama teksti että rakenneosat ja viittaukset liitetään säädöskokoelmaan. Periaatteessa tekstiversio voidaan tuottaa automaattisesti rakenteista, kuten myöhemmin nähdään.

Prosessin muutos: säädösmuutoksen valmistelu

Säädösmuutosten valmistelu ei alussa myöskään poikkea vanhasta prosessista. Sen sijaan muutoksen ollessa valmis se jälleen puretaan säädöksen rakenneosiksi. Aiemman puhtaan tekstin lisäksi löydetään ne rakenneosat, jotka päivittyvät, lisätään tai kumotaan.

Olemassa olevat rakenneosat siis kopioidaan, päivitetään ja merkitään niihin muutoksen tyyppi. Rakenneosat luodaan samanlaiseen rakenteeseen kuin päivitettävässä laissa, joten ylemmät rakenteet eli luvut ja pykälät on yleensä aina luotava, vaikka vain tekstiä muutettaisiin. Itse asiassa otsikoita sekä lukujen ja pykälien nimiä päivitetään harvoin, mutta sitäkin tapahtuu. Alla säädöksen rakenneosille tehtävät toimenpiteet muutossäädöksen rakeeneosien eri tyyppien tapauksissa.

Ei muutu

Rakenneosa ei muutu, joten säädökselle ei ei tehdä mitään.

Päivitetään

Säädökseen viedään uusi rakenneosa, jonka voimassaolo alkaa muutossäädöksen tullessa voimaan. Alkuperäisen rakenneosan voimassaolo päättyy edellisenä päivänä. Lopuksi kaikki rakenneosan voimassa olevat osat yhdistetään tähän uuteen versioon.

Lisätään

Säädökseen lisätään uusia rakenneosia, joiden voimassaolo alkaa muutossäädöksen tullessa voimaan.

Kumotaan

Kumottavan rakenneosan voimassaolo päättyy säädöksen voimaantuloa edellisenä päivänä.

Säädöksen kumoaminen

Jos koko laki tai asetus kumotaan, siirretään säädös tilaan kumottu määrättynä päivänä. Samalla kaikkien rakenneosien voimassaolo päättyy, mutta erillistä muutossäädöstä ei tehdä, vaan kyse on kumoavasta laista tai asetuksesta.

Mahdollisten siirtymäsääntöjen puitteissa joitain rakenneosia voi jäädä voimaan, kunnes ne kumotaan erikseen.

Esimerkki: Muutossäädös (678/2008)

Kun laki puolustusvoimista oli säädetty 11.5.2007, ensimmäinen siihen kohdistuva muutos tehtiin pykälään 50. Alla kuvailu muutossäädl

Muutoskokonaisuuden kuvailu tekstinä (säädöskokoelmasta)

muutetaan puolustusvoimista 11 päivänä toukokuuta 2007 annetun lain (551/2007) 50 §:n 4 momentti seuraavasti:

Tulkinta

Teksti saatiin muutosssäädöksestä ja rakenteet oli jo luotu aiemmin, joten säädökseen kopioitiin alla näkyvät rakenteen. Ne on ensin otettu ulos tietokannasta ja laitettu oikeaan järjestykseen, jonka jälkeen tieto on konvertoitu html-muotoon. Tätä voi verrata muutossäädöksestä löytyvään versioon ilman selitteitä.

Muutossäädöksen teksti 15.11.2008

[Ei muutu] 6 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

[Ei muutu] 50 § Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

[Päivitetään] Puolustusvoimien virassa 31 päivänä joulukuuta 2007 palvelleen eroamisikään sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Mitä hyötyä tästä kaikesta onkaan?

Teknisesti hyöty on varmaankin se, että lakien ja asetusten sisältöä on helpompi ylläpitää, seurata, julkaista ja tarkastaa. Lain säätäjille se mahdollistaa parempaa laadunhallintaa, kun erilaisia näkymiä tietoon voidaan muodostaa aiempaa helpommin. Esimerkiksi viittaukset kumottuihin lakeihin tai päivitettyihin pykäliin voidaan nostaa esille.

Säädösten käyttäjille suurin etu lienee se, että voidaan muodostaa lain sisältö minä tahansa päivänä hakemalla tuolloin voimassa olevat osat. Esimerkiksi laista puolustusvoimista (551/2007) löytyy säädöskokoelmasta alkuperäinen ja ajantasainen versio. Lisäksi käytettävissä on säännösmuutosrekisterin sivu, jolta liitynnät lakin löytyvät.

Edellä kuvatun harjoituksen tekemällä tämä kaikki on mahdollista ja suhteellisen yksinkertaista. Itse säädöskokoelma on valtava kokonaisuus, mutta jostain on aloitettava. Tässä on ainakin malli, jonka pohjalta voi aloittaa sekä tiettyjen lakien ylläpidon että parempien työkalujen kehityksen. Sarjan myöhemmissä näytetään myös kannan tarkempaa rakennetta, mutta nyt katsotaan tuloksia.

Toteuttamalla kunkin säädösmuutoksen erikseen ja päivittämällä sen jälkeen muutokset lakiin saadaan katkeamaton ketju lain puolustusvoimista sisällöstä säätämisajankohdasta nykyhetkeen. Tätä varten on luotu sivusto, josta eri versiot löytyvät. Versioiden ja muutossäädösten välillä voi navigoida ja lisäksi muutossäädöksistä löytyy linkki alkuperäiseen säädökseen Finlex-palvelussa.

Linkkejä tärkeimpiin versiohin

1. Laki puolustusvoimista, alkuperäinen versio 1.1.2008
2. Muutossäädös 509/2013, puolustusvoimauudistus, voimaan 1.1.2015
3. Laki puolustustuvoimista puolustusvoimauudistus, voimaan 1.1.2015
4. Laki puolustusvoimista, uudet päätehtävät, voimaan 1.7.2017
5. Muutossäädös 573/2017, eläkeuudistus, voimaan 1.1.2018
6. Laki puolustusvoimista, sotilastiedustelulaki, voimaan 1.6.2019
7. Laki puolustusvoimista, nyt voimassa oleva, voimaan 1.1.2021
8. Kaikki sisältö aikaleimoilla, PV laki aikaleimoin
9. Asetus puolustusvoimista (1319/2007) aikaleimoilla.

Johtopäätökset

Säädöksen rakenneosien käsittely itsenäisinä tietopaketteina mahdollistaa lain sisällön jatkuvan ylläpitämisen. Edellä esitettyjä väliversioita laista ei ilmeisesti ole saatavilla mistään.

Lisäksi muutossäädöksen luonteen muuttaminen lakiin integroitavaksi palaksi vähentää viittauksia lain aiempiin muutoksiin, koska muutokset voidaan tarkastaan itse lain sisällöstä. Päivitetyt ja uudet rakenneosat viittaavat muutossäädökseen, jonka perusteella ne on luotu.

Ajatukset ovat vapaasti kenen tahansa käytettävissä.

Otteita lakiversioista

Lopuksi muutama palanen lakitekstistä eri ajankohtina.

Ote: Laki puolustusvoimista (551/2007) alkuperäinen versio, 1.1.2008 (1, 2 ja 50 §)

1 luku Yleiset säännökset

1 § Soveltamisala

Tässä laissa säädetään puolustusvoimien tehtävistä, toimivallasta, organisaatiosta, hallinnosta, sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestelmästä ja henkilöstöstä.

2 § Puolustusvoimien tehtävät

Puolustusvoimien tehtävänä on:

1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:

a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;

b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen;

2) muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu:

a) virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi;

b) pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja;

c) osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta; sekä

3) osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Puolustusvoimien muista tehtävistä säädetään erikseen.

6 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

50 § Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Poiketen siitä, mitä 37 §:n 2 momentissa säädetään, 31 päivänä joulukuuta 2007 puolustusvoimien sotilasvirassa palvellut voi edelleen jatkaa palveluaan virassaan, vaikka hän ei olisi suorittanut Suomen puolustusvoimissa tai rajavartiolaitoksessa asevelvollisuutta aseellisessa palveluksessa tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta.

Puolustusvoimien sotilasvirassa 31 päivänä joulukuuta 2007 palvelleen eroamisikään sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Muussa laissa tai asetuksessa oleva viittaus maanpuolustusalueeseen tai sen esikuntaan tarkoittaa tämän lain voimaantulon jälkeen viittausta operatiivisen sotilasläänin esikuntaan ja viittaus sotilasläänin esikuntaan puolestaan viittausta alueellisen sotilasläänin esikuntaan tai aluetoimistoon.

Ote: Laki puolustusvoimista (551/2007) "toinen" versio, 15.11.2008 (50 §)

6 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

50 § Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Poiketen siitä, mitä 37 §:n 2 momentissa säädetään, 31 päivänä joulukuuta 2007 puolustusvoimien sotilasvirassa palvellut voi edelleen jatkaa palveluaan virassaan, vaikka hän ei olisi suorittanut Suomen puolustusvoimissa tai rajavartiolaitoksessa asevelvollisuutta aseellisessa palveluksessa tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta.

Puolustusvoimien virassa 31 päivänä joulukuuta 2007 palvelleen eroamisikään sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Muussa laissa tai asetuksessa oleva viittaus maanpuolustusalueeseen tai sen esikuntaan tarkoittaa tämän lain voimaantulon jälkeen viittausta operatiivisen sotilasläänin esikuntaan ja viittaus sotilasläänin esikuntaan puolestaan viittausta alueellisen sotilasläänin esikuntaan tai aluetoimistoon.

Ote: Laki puolustusvoimista (551/2007) "yhdestoista" versio, 1.7.2017 (1 ja 2 §)

1 luku Yleiset säännökset

1 § Soveltamisala

Tässä laissa säädetään puolustusvoimien tehtävistä, toimivallasta, organisaatiosta, hallinnosta, sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestelmästä ja henkilöstöstä.

2 § Puolustusvoimien tehtävät

Puolustusvoimien tehtävänä on:

1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluvat:

a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;

b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen;

2) muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluvat:

a) virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi;

b) pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja;

3) osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa.

4) osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa.

Puolustusvoimien muista tehtävistä säädetään erikseen.

Tällä kerralla tarkastelemme lainsäädännön kokonaisuutta ja olennaisten osien kuten hallituksen esitysten, lakien, asetusten ja muutossäädösten keskinäisiä riippuvuuksia. Luonnollisesti edelleen säädösten sisältö on pakattu momentteihin ja kohtiin, mutta säädösvalmistelu ja sen rakenteet ohjaavat prosesseja.

Tarkastelussa esimerkiksi on valittu laki puolustusvoimista (551/2007) sekä siihen liittyvät lait, asetukset ja muutokset. Lisäksi eritellään säädöksiä, joihin itseensä ja niiden sisältöön esimerkkilaistamme viitataan. Linkit: Osa 1, Osa 3

Säädösten valmistelu

Eduskunta hyväksyy tai hylkää lait, joita voidaan muokata valmistelun aiemmissa vaiheissa. Hallitukset kokoavat hallituksen esityksiä, joissa yhdistetään kaikki esimerkiksi uuden lain säätämiseksi tarvittavat tukevat lait ja lakien päivitykset. Hallituksen esitykset löytyvät eduskunnan käsitteleminä asioina eduskunnan verkkosivuilta, joissa viitataan kaikkiin säädöksiin, jotka paketin valmistelun aikana annettiin. Alla esimerkkilakiimme liittyvä hallituksen esitys 264/2006.

Ministeriöt, valtioneuvosto ja tasavallan presidentti voivat antaa asetuksia ja niiden muutosasetuksia. Näistä kokoavat tiedot ovat kunkin tahon asianhallintajärjestelmän asioina samaan tapaan kuin eduskunnassakin. Kun säädökset on viety säädöskokoelmaan, voidaan tarkastella erilaisia rakenteita ja niiden suhteita.

Hallituksen esitys ja lait

Hallituksen esitys sisältää yleensä uuden lain sekä joitain lakien muutossäädöksiä. Hallinnonalat eli käytännössä ministeriöt valmistelevat ja julkaisevat omaan toimialaansa liittyviä asetuksia ja niiden muutoksia. Ne voivat myös valmistella valtioneuvoston tai presidentin hyväksyttäväksi tarkoitettuja asetusten muutoksia. Asetukset perustuvat yhteen tai useampaan lakiin. Edellä mainittujen suhteita on havainnollistettu oheisessa kuvassa.

Laki tai asetus on siis kokonaisuus, joka jää säädöskokoelmaan itsenäisenä, mutta kokonaisuutena. Siksi kokonaisen lain kumoava säädös on laki, eikä muutossäädös. Muutossäädökset puolestaan aiheuttavat tiettynä päivänä muutoksia lakien ja asetusten sisältöön. Yhdistämällä laki ja sen muutossäädökset saadaan lain sisältö mielivaltaisena ajanhetkenä. Alla esimerkkimme tarkempi sisältö. Oikealla näkyvät lain puolustusvoimissa ominaisuudet niin sanotulla metatietokortilla. Siniset nuolista eli uimaradoista voi navigoida viitattavaan kohteeseen.

Muutossäädökset aiheuttavat muutoksia säädösten sisältöön, mutta niillä ei ole varsinaista elinkaarta. Luontaissuorituslaki lakkasi olemasta osa voimassa olevaa säädöskokoelmaa vuoden 2008 alussa, joten kumoava laki jää osaksi säädöskokoelma lakina eikä muutossäädöksenä.

Lakien ja asetusten sisältö luonnollisesti viittaa itse säädökseen, joten ne voidaan löytää helposti. Tähän perehdymme tarkemmin sarjan seuraavassa osassa.

Laki ja sen muutokset sekä liittyvät asetukset

Lakiin puolustusvoimista on tehty melkoinen määrä muutoksia sen voimassaolon aikana. Editan julkaisema Finlex-palvelu tarjoaa tiedot näistä varsin hyvin säädöstasolla niin sanotun säännösmuutosrekisterin (?, SMUR) kautta. Esimerkkinä laki puolustusvoimista, josta löytyy 20 muutosta ja 12 lain perusteella annettua asetusta. Pelkästään näitä alkuperäisiä sivuja on käytetty sisällön järjestämiseen uudella tavalla, mutta SMUR-sivua on hyödynnetty linkkien määrittelyyn.

Alla esimerkkinä nämä muutossäädökset. Ne on kaikki myös purettu pykälien momenttien ja kohtien tasalle, jotta voidaan tuottaa laki puolustusvoimista minä tahansa päivänä. Lisäksi viittaukset lain sisällä ja muihin lakeihin on analysoitu. Finlex tarjoaa erittäin tarpeellisen ajantaisen version sekä alkuperäisen version, josta päästään mainituilla 20 askeleella ajantasaiseen versioon. Esimerkiksi on valittu suurempi puolususvoimauudistukseen liittyvä lakimuutos (509/2013), jonka tiedot näkyvät kuvassa.

Sisällön kuvaus kertoo, että siirtymäsäännöksiä kumotaan ja korjataan useita pykäliä, koska puolustusvoimien rakenne ja toimivaltuudet päivittyivät merkittävästi puolustusvoimauudistuksessa vuoden 2015 alussa. Lisäksi lakiin lisättiin uusiä pykäliä muun muassa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja aluetoimistojen aseman ja tehtävien kuvaamista varten. Myöhemmän muutokset ovat yleensä muista laeista seuraavien uusien vastuiden ja toimivaltuuksien kuvaamista uusilla pykälillä tai viittausten päivittämistä.

Edelleen lain puolustusvoimista perusteella on annettu 12 asetusta, joista tärkein eli valtioneuvoston asetus puolustusvoimista (1319/2007) on valittu esimerkiksi. Asetuksessa tarkennetaan puolustusvoimien tehtäviä, johtosuhteita ja rakennetta.

Asetus maanpuolustuskorkeakoulusta perustuu myös 1.1.2009 annettuun lakiin maanpuolustuskorkeakoulusta. Kuvasta nähdään myös, että osa asetuksista on ehditty jo korvata uusilla ja kumota. Edelleen osaa asetuksista on päivitetty asetusmuutoksilla useampaan otteeseen. Eniten luonnollisesti tuota asetusta puolustusvoimista, mutta myös muita. Alla esimerkki sotilas- ja palvelusarvoista ja puolustusvoimien tunnuskuvasta annetun asetuksen muutoksista.

Säädösten väliset viittaukset

Säädösten pykälien momentit viittaavat runsaasti sekä muihin lakeihin ja niiden sisältöön että kunkin lain tai asetuksen sisällä. Oheinen analyysi aiemmasta kannan versiosta kertoo, että laki puolustusvoimista eri versioissaan viittaa 45 lakiin tai asetukseen, jotka on lueteltu alla. Joskus viitataan pelkästään lain nimeen tai muuten. Viittaustapa olisi hyvä standardoida.

Yhteenvetona viittauksista todetaan, että viittaukset, jotka kohdistuvat tietoalkioon esimerkiksi viitattuun pykälään tai momenttiin ovat tarkempia kuin linkit vastaavalle verkkosivulle. Tarkempi erottelu mahdollistaa myös vertailun eri ajanhetkinä, jos halutaan varmistaa se, oliko viittaus olemassa jonain päivänä. Lisätietoa muutosten tulkinnasta saa hallituksen ja hallinnoalojen esityksiin liittyvistä taustamuistiosta ja valiokuntakäsittelyjen pöytäkirjoista.

Miten tästä eteenpäin?

Seuraavassa osassa nähdään, miten lain sisältö voidaan muodostaan rakenneosien avulla ja miten muutossäädökset päivittävät lakeja. Myöhemmin katsotaan, millä eri tavoilla tietoa voidaan löytää lakien sisältä. Mutta erityisesti pysymme tämän yhden esimerkin ja siihen liittyvän aineiston ympärillä.

Kyseessä on siis osoitus siitä, että tunnistamalla olennainen tieto, sen luonne ja sen liitynnät muihin tietokokonaisuuksiin, voidaan ratkaisevasti helpottaa tiedon löytämistä ja hyödyntämistä. Varsinaisen laajemman kehitysaskeleen ottaminen edellyttää enemmän suunnittelua ja testaamista, mutta jo tätä voitaisiin hyödyntää puolustusvoimien tarkoituksen ja tehtävien erittelyyn.

Koko lainsäädännön ja sen valmistelun prosessien päivittämisestä puhutaan myös sarjan myöhemmissä osissa. Tärkein edellytys näille olisi se, että vaikka muutokset ja lait valmisteltaisiin tekstina, niiden vieminen säädöskokoelmaan tapahtuisi rakenteisesti. Kyseessä on varmasti vähintään vuosikymmenen työ, mutta jostain se digitalisaation mahdollistama toiminnan muutos on aloitettava.

Eikö olisikin kiinnostavaa löytää lainsäädännön tilanne mielivaltaisena päivänä ja nähdä viittauksen lakien välillä? Näille molemmille olisi varmasti käyttäjiä sekä lakien säätäjien, käyttäjien ja tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Tällä hetkellä Finlex-palvelu tarjoaa ajantasaisen lainsäädännön, alkuperäiset säädökset viitetietietoineen ja useita muita kokoelmia valtiosopimuksista lähtien. Palvelun tuottaa Edita Publishing Oy, joka toimittaa aineiston verkkosivuiksi. Käyttöehtojen mukaan esimerkiksi alkuperäiset säädökset ovat tekijänoikeuksista vapaita Oikeusministeriön kokoelmana.

Kokonaisuus on toimiva, mutta jo säädösmuutosten seurantaa ja sen löytämistä, että mikä versio tietystä pykälästä oli voimassa annettuna päivänä voi olla haastavaa löytää. Ehdotankin lainsäädännön rakenteen purkamista alkeisosiinsa ja muutosten tekemistä alimmalle tasolle. Linkki: Osa 2

Mistä lainsäädäntö koostuu?

Lainsäädännön ylimmällä tasolla ovat lait, asetukset ja niihin kohdistuvat muutossäädökset. Lait ja asetukset ovat voimassa, kunnes ne kumotaan tai kumoutuvat. Muutossäädökset puolestaan päivittävät voimassa olevien säädösten sisältöä.

Mistä säädökset koostuvat?

Lainsäädäntö on tekstiä, jossa on väliotsikoita ja pykäliä sekä niiden osia. Kannattaakin pysähtyä miettimään, mistä lain hyötykuorma muodostuu. Osat, luvut ja väliotsikot, joita kuvataan alla yhteisellä nimikkeellä luku, auttavat jäsentämään lain rakennetta. Siksi pykälillä valinnainen yhteys näihin. Sen sijaan jokainen rakennosa kuuluu täsmälleen  yhteen säädökseen.

Pykälä puolestaan on kokonaisuus, jossa ylimmällä tasolla on pykälän tunnus ja sen nimi. Momentit, kohdat ja alakohdat eivät ole olemassa itsenäisinä olioina. Säädöksen hyötykuorma eli sisältö on jaettu momenttien tekstikappaleisiin ja momenttien kohtien yksittäisiin luettelon alkioihin.

Varsinaisessa sisällössä viitataan usein saman lain muihin kohtiin sekä kokonaan toisiin säädöksiin. Näiden kirjaaminen mahdollisimman tarkasti helpottaisi myös erilaisten riippuvuuksien tunnistamista. Toistaiseksi tekstissä saatetaan viitata lakiin pelkällä nimellä ja ei myöskään säädöksen tunniste tekstissä oikein riitä. Edita on lisännyt viittauksia hypertekstinä eli linkkeinä säädösten sivulle, mutta edelleen ollaan aika rakeisella tasolla mietittäessä, mitä pitää tarkastaa, jos pykälää muutetaan tai liittyvä säädös muuttuu.

Mitä muutossäädös tekee?

Muutossäädös sisältää muutokset, jotka tehdään lakiin tai asetukseen muutossäädöksen tulossa voimaan. Nykyään muutossäädös on tekstinä ilmaistu luettelo muutosten kohteista sekä muutettavat pykälät ja kohdat. Tällä vältetään turhan tekstin toistamista, mutta teksti ei takaa sitä, että säädöksen muutokset olisivat täysin selkeitä, erityisesti, jos pykälää tai momenttia on muokattu useammin.

Kuvassa 2 esitetty säädösten rakenteistaminen auttaisi säädösten muuttumisen seurantaa, koska kullekin rakenneosalle saadaan versiohistoria ajan kuluessa. Erityisesti se mahdollistaa säädösmuutosten yksikäsitteisen kuvaamisen, kun ne esitetään rakenteina. Tällöin ylemmät rakennosat on otettava mukaan, jotta nimeäminen toimii, mutta tästä selvitään kirjaamalla rakenneosan vaikutus sen hetkiseen säädökseen. Vaikutukset ovat ei muutu, päivitetään, lisätään ja kumotaan, joista kolmea viimeistä käytetään muutosten kuvailutiedoissa.

Erityinen etu tässä on se, että muutokset voidaan siirtää helposti takaisin muutettavaan säädökseen heti muutossäädöksen hyväksymisen jälkeen. Laissa tai asetuksessa on sillon pykäliä ja momentteja, jotka tulevat voimaan myöhemmin. Alla kuvassa 2 esimerkki osasta rakenteistettua muutossäädöstä "Laki puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta (1617/2009)".

Voimassa oleva laki on se kokoelma, joka on tullut voimaan viimeistään tänään ja on voimassa vielä tänään. Siten erillisiä toimittettuja tiedostoja ei tarvita, vaan sellaisia voidaan tuottaa automaattisesti säädöksen ja päivämäärän perusteella. Toisaalta voidaan myös tuottaa lain kaikki julkaistut versiot tiedolla ajanjaksosta, jolloin se on voimassa.  Luultavasti ajantasainen versio ja haluttu päivämäärä riittävät.

Säädösten ylläpito ja jakelu

Säädösten vieminen rakenteiseen muotoon vaatii työtä, mutta se helpottaa monella tavalla niiden käyttöä ja ylläpitoa. Ihan ensimmäisenä kannattaa lähteä liikkeelle pienestä kokonaisuudesta, joka ainoastaan viittaa muihin lakeihin ja säädöksiin. Edellä on luotu jo perusteita toteuttaa näitä prosesseja ja säädösten jakelua, mutta siitä enemmän sarjan seuraavissa osissa.

Erityisesti kannattaa miettiä sitä, miten lain sisältö voidaan tuottaa lähtötietojen perusteella. Hiukan miettimällä päästään jo melko hyvään tilanteeseen ja kannasta päästään seuraavaan muotoon muutamalla muokkauksella, kun luvut (6 kpl) ja pykälät siirretty samaan sarakkeeseen. Varsinainen teksti saadaan laittamalla luvuille ja pykälille omat rivit tasolle ja otsikolla omilla fonttikoillaan.  Varsinainen leipäteksti tulee omana tekstikappaleenaan momenteista ja kohdista järjestysnumeron perusteella. Tätä voi verrata alkperäiseen Laki pv:sta (551/2007).

Minulla ei ole luonnollisestikaan mitään mahdollisuuksia aloittaa näin laajaa ohjelmaa suomalaisen lainsäädännön digitalisoinnista, mutta ajatukset ovat vapaasti käytettävissä. Varsinaiset tietokannat kattavat vain pienen pienen osan kokonaisuudesta, joten Editankaan oikeutta palveluunsa ei ole loukattu.

Avaan ratkaisua teknisesti sarjan seuraavissa osissa ja esitän myöhemmin luvatun tavan käsitellä yleisiä asioita tietokannoissa esimerkkinä puolustushaara yleisesti verrattuna maavoimiin sekä puolustushaarat kokoelmana. Minun voi ottaa yhteyttä twitterkahvani @matijas avulla. En siis toistaiseksi tee mitään kaupallista työtä näihin asioihin liittyen.

Huomautus

Tätä kirjoitusta päivitetään tarvittaessa. Alkuperäinen versio julkaistu 17.7.2021. Alakohta lisätty 22.7.2021.

Tarinan aiemmissa osissa kävimme läpi sitä, miten organisaatioyksiköt muodostavat hallintorakenteen ja henkilötehtävät johtamisrakenteen, johon ihmiset voidaan sijoittaa. Molemmat rakenteet edustavat niin sanottua linjaorganisaatiota, jossa jokaisella on hallinnollinen esimies ja organisaatioyksiköt muodostavat hierarkian. Luonnollisesti on olemassa myös muita organisaatiopuita, joihin on voitava viitata.

Organisaatioiden koostaminen ja luokittelu

Olkoon organisaatio tässä organisaatiohierarkian alkio sekä organisaatiokokoelma joukko organisaatioita. Klassinen koko organisaatio on siten kokoelma, joka sisältää kaikki organisaatioalkiot annetun alkion alaisuudessa, mukaan lukien se itse.

Jotta alkioita voidaan luokitella, on oltava tapa liittää niihin sopivia ominaisuuksia. Järkevän leiman voi saada organisaation kaltaisella yleistyksellä, vaikkapa osastolla, joka on yleensä kohtuullisen korkealla hierarkiassa. Yksikkö on yleensä alempana ja sektori tai vastaava vielä alempana. Toisaalta kokoelmia voidaan myös luokitella sisällön mukaan.

Lopuksi aihiot voivat olla kokoelmien ylestettyjä jäseniä. Esimerkiksi jonkin organisaation osasto yleisesti, kun vastaava kokoelma ovat osastot siellä. Yhteenvetona on organisaatiomallin ydin

Vaikka edellä jo kuvattiin olennaisimmat suhteet, tarvitaan nimeämiseen ja kuvailuun muutamia muita ominaisuuksia. Lyhenne ja nimi ovat tarpeellisia eri yhteyksissä. Näyttönimi kootaan yhdistelmänä ylemmän organisaation näyttönimestä ja virallisesta lyhenteestä, ellei organisaatio ole itse nimijuuri, jolloin nimi on pelkkä lyhenne.

Samanlaisen mallin voi tehdä myös henkilötehtävistä, jolloin päädytään rakenteeseen

Erityisesti hierarkia eli johtamisrakenne on jälleen puu. Samalla tavalla voidaan tuottaa tyyppejä (johtajat, erilaiset tehtävät) ja kokoelmia (alaiset, tiettyyn organisaatioon kuuluvat). Näiden avulla saadaankin organisaatiokokonaisuus tarkennettua varsin hyvin.

Hierarkkisuuden takia muutokset organisaatiossa tai esimieshierarkiassa propagoituvat tehokkaasti. Kukin alkio tietää vain seuraavan, mutta paljon enemmän voidaan päätellä seuraamalla suhteita. Samoin tyypeillä voidaan rajata halutut tehtävät organisaatioista ja niin edelleen.

Esimerkkejä organisaatioista ja niiden yhdistelystä

Otetaan esimerkiksi Valtion koulukodit (tässä myöhemmin VAKO), joiden organisaatiota ja ohjaussuhteita on kuvattu heidän verkkosivuillaan https://valtionkoulukodit.fi/yksikot/johtokunta/. Kuvauksen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Opetushallitus ohjaavat koulukotien johtokuntaa, joka puolestaan valvoo ja ohjaa yksiköitä. THL ja Opetushallitus ovat puolestaan Sosiaali- ja terveysministeriön ja Opetusministeriön alaisia virastoja.

Näiden pohjalta on tuotettu tietokantan rakenne, jossa nämä yksiköt ovat. Johtokunta ja ohjaus sisältyvät organisaatioon VAKO.

Kokoelma, joka sisältää kaikki yksiköt on esitetty alla. Se on siis tietokannan kohde, jolla viitataan kerralla Valtion koulukoteihin kokonaisuutena käsitteen organisaatio merkityksessä.

Ydinmallia voidaan myös selittää valitsemalla ilmentymät THL:n ympäristöstä. Oliot ovat siis luokkaa, joka on kaksoispisteen jälkeen.

Muita yhteyksiä organisaatioilla

Koksa yksi organisaatio on harvoin olemassa yksistään, voidaan tarkastella useita organisaatiojuuria, joilla ei ole ylempää organisaatiota. Edellä mainittu sosiaali- ja terveysministeriö esimerkiksi ohjaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta sekä sen osana toimivaa tietolupaviranomaista (Findata). Samoin puolustusministeriö ohjaa puolustusvoimia.

Esimerkiksi puolustusvoimissa on niiden verkkosivujen Maavoimien osuudessa kerrottu hallintoyksiköt, jotka on kuvattu alla. Ne ovat kaikki itsenäisiä viranomaispäätöksiä tekeviä yksiköitä. Erityisesti Maavoimien esikunta ja Maasotakoulu ovat lisäksi sotilaslaitoksia.

Jos taas etsitään organisaatioita, joita toinen ohjaa, haetaan ensin ohjaavat organisaatiot

Näistä edetään halutun organisaation ohjaamiin kohteisiin. Tässä on valittu THL:n ohjauksessa olevat.

Näiden esimerkkien jälkeen päätämme organisaatioiden ydinmallin periaatekuvaan ja jatkamme seuraavissa osissa.

Rakenteistamisviraston tarina jatkuu taas seuraavassa osassa.

Vaikka yhteisen ymmärryksen jakamisen kannalta kriittisin suunta olisi pääkäsitteiden avaaminen, sarja tekee syrjähypyn kaltaisen datan ja rakenteen suuntaan. Valitsemme kohteeksi jo trailerissa mainitut organisaatioyksiköt ja henkilötehtäväalkiot.

Tarkemmin ottaen kohteena on se, miksi organisaatioiden hallinta voisi olla sekä palvelu että toiminto. Palvelu siksi, että on järkevää tarjota tuloksia laajasti eri tietojärjestelmille. Toiminto siksi, että jonkun täytyy niitä suunnitella ja ylläpitää. Yhteistä perusmallia voidaan myös rikastaa eri ympäristöissä.

Organisaatioiden hallinta

Organisaatioiden hallinnalla tarkoitetaan tässä toimintoa, jolla ylläpidetään yhteistä tietoa hallinto- ja johtamisrakenteista, mutta ei ihmisten sijoituksista niissä. Ihmisten asettelu on yksi osa henkilöstöhallintoa. Siten yksilöivää tietoa ihmisistä ei käsitellä, eikä tietosuoja ole merkittävä ongelma. Lähinnä kysymykseksi nousee, ovatko itse organisaatiot ja tehtävät salassa pidettäviä eri perusteilla.

Tiedon luokittelu

Perusteet salassapidolle ovat peräisin julkisuuslaista [Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999)]. Tiedonhallintain [Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019)] tultua voimaan lakiperusteet salassa pidettävän aineiston luokittelulle suojaustasoilla poistuivat, koska niitä ei erikseen mainita. Turvallisuusluokitelluilla asiakirjoilla tasot säilyivät valtioneuvoston asetuksen (1101/2019) nojalla TL-tasoina.

Tiedon luokittelu asiakirjoista ja tietovarannoista aina tietoalkioihin asti perustuu yhteen tai useampaan kolmikkoon, jossa luokitteluperuste yhdistää sille alisteisen luokituksen ja salassapidon perusteen, joka on käytännössä lain kohta, joka oikeuttaa salassapitämisen. Luonnollisesti on vielä mietittävä salassapidon kesto ja ihminen tekee arvioinnin esimerkiksi TL-tasoina, jotka perustuvat paljastumisesta aiheutuvan vahingon suuruuteen. Julkiselle tiedolle ei tietenkään tarvita perustetta, vaan se on tyhjä " ".

Organisaatioiden hallinnan rakennuspalat

Organisaatioyksiköt ja henkilötehtäväalkiot tulkitaan organisaatioiden hallinnan (OHA) peruselementeiksi, joita kutsutaan yleisnimillään. Organisaatio tulee aina sitoa organisaatiorakenteeseen, jolloin esimerkiksi olemassa olevia ja suunniteltuja rakenteita voidaan käsitellä riippumattomasti. Rakenne voi myös liittyä olennaisesti erilaiseen käyttötarkoitukseen.

Toinen tarkastelusuunta on se, että organisaatioita ja henkilötehtäviä kootaan kokoelmiksi, jotka antavat yhden yhteiset nimen kaikille jäsenilleen. Tämä

Lyhyesti sanottuna henkilötehtävät kuuluvat aina täsmälleen yhteen organisaatioon, joka on osa jotain organisaatiorakennetta. Toisaalta organisaatiokokoelma sisältää organisaatioita ja henkilötehtäväkokoelma henkilötehtäviä. Organisaatiot ja henkilötehtävät voivat kuulua mielivaltaisen moneen kokoelmaan, koska kokoelma tietää jäsenensä.

Kokoelmia voidaan muodostaa valitsemalla tai määrittelemällä tietokannassa oleviin tietoihin perustuvia hakuehtoja. Kokoelma voi olla staattinen, jolloin sisältö pysyy muodostamisen jälkeen samana, tai dynaamisia eli käytännössä tietyin välein päivitettäviä.

Lopuksi huomautus esimerkiksi käyttövaltuushallinnan tukemisesta. Koska ihmiset sijoitetaan henkilötehtäviin, voidaan organisaatioihin liittyvät ryhmät ylläpitää automaattisesti näiden linkitysten perusteella. Myös organisaatiokokoelmat tuottavat monimutkaisempia ryhmiä samaan tarkoitukseen.

Kun jostain saadaan määriteltyä toiminnan rakenteita ja niihin osallistuvien henkilötehtäviä, muodostuvat vastaavat ryhmät samalla periaatteella. Se on kuitenkin organisaation hallinnan perustoimintojen ulkopuolella.

Organisaatioiden hallinnan tietomallista

Useimmissa järjestelmissä on vaikka mitä tietoja käytettävistä luokista eli tietokoosteista. Tavoitteena on kuitenkin yksilöidä organisaatiot ja henkilötehtävät yksikäsitteisesti ja varmistaa, että hallintorakenne ja johtamisrakenne säilyvät niiltä osin kuin kokonaisuudesta jaetaan tietoa eri paikkoihin.

Tarvitsemme siis tiedot jo aiemmin sovittujen perusuhteiden muodostamiseen. Tässä välissä päätettiin lisäksi, että johtaja voi johtaa vain yhtä organisaatiota. Lisäksi johtajan tehtävä on käänteinen suhde suhteelle johtaa organisaatiota eli jälkimmäistä suhdetta ei pidetä yllä erikseen. Jos organisaation A johtajan tehtävä  on X, niin henkilötehtävä X johtaa organisaatiota A ja sillä selvä.

Näiden lisäksi kohteisiin tarvitaan tunnisteita ja yllä mainittu tiedon luokittelu. Tämän perusteella luokissa on seuraavat ominaisuudet.

Tiedon luokittelulla viitataan luokittelukolmikon arvoihin ja koodeihin, jossa koodi viittaa arvojen pysyvyyteen lakiperusteisena. Tunnisteiden lisäksi kohteilla on nimi, lyhenne sekä ulkoinen näyttönimi, joka voi olla esimerkiksi hierarkiasta johdettu yhdistelmä. Nimijuuri viittaa tasoon, jonka yläpuolelle nimeä ei kerrytetä. Nämä selviävät tarkemmin, kun päästään esimerkkeihin nimistä.

Kokoelmille on myös luotu vastaavat tietomallit, jotka ovat alla.

Aiemmasta poikkeavia ominaisuuksia ovat pääorganisaatio ja päähenkilötehtävä, jotka kertovat, että kokoelmalla on olennainen suhde niihin. Esimerkiksi tällaisista kokoelmista (sanallisesti kuvattuina) ovat  kaikki organisaatiot pääorganisaatiosta alas hierarkiassa tai suoraan päähenkilötehtävän alaisuudessa olevat henkilötehtävät. Jäsenluettelot sisältävät organisaatiorakenteen tunnisteen sekä listan siihen viittaavien jäsentensä tunnisteita kuten alla

Näiden tietojen avulla kohdejärjestelmät, joille tiedot on jaettu voivat muodostaa alkuperäisen rakenteen kanssa identtisen rakenteen syövereissä. Tunnisteiden avulla voidaan myös raportoida tietoa organisaatioista ja henkilötehtävistä ympäristöjen välillä siten, että tiedetään vastaavuudet.

Siten toisistaan erilliset organisaatiot voisivat keskustella yksikäsitteisesti keskenään. Esimerkkinä voi olla vaikka viraston raportointi osastojen ja yksiköiden tasalla ministeriöön, kun sinne on viety ajantasainen rakenne virastosta. Ministeriö ei todennäköisesti tarvitse kuin pienen osan henkilötehtävistä eikä alimpia organisaatiotasoja, koska alaisia ei johdeta yksilötasolla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme osan 2 sarjasta Olipa kerran virasto.

Viime kerralla näimme, että kun kuvitteellinen valtio oli perustamassa rakenteistamisvirastoa, todennäköisesti vuoden 2022 alusta lukien. Trailerissa näimme, että olennaista oli rakenteiden määrittely. Mutta pelkät organisaatiorakenteet eivät tuota mitään. Pitää olla tehtäviä ja tapoja toteuttaa toimintaa. Näitä tutkitaan tässä osassa.

Toimija toteuttaa toimintaa ja muutakin

Merkinnöistä edelleen sen verran, että assosiaatioihin on lisätty lukusuunta. Esimerkiksi hallintorakenne jäsentää organisaatiota. Avoimet kolmiot liittyvät edelleen yleistyksiin ja erikoistuksiin eli prosessi on erikoistus toiminnan rakenteista.

Käymme seuraavaksi läpi tämän kokonaisuuden. Laatikot ovat käsitteitä, joiden nimi on yläosassa ja selite alaosassa. Mikäli ennen käsitteet nimeä on jotain ja kaksi kaksoispistettä, kyseessä on alkuperäisen paketin nimi Perusteet. Samoin yleisempi, mutta kuvasta piilotettu tyyppi näkyy nimikentässä eli Perusteasiakirja. Systeemisuunnittelun (engl. Systems engineering) perinteiden mukaisesti mallinnus alkaa hyvin yleisestä näkymästä, jota tarkennetaan vähitellen. Käsitteiden määritelmät ovat hyvin yleisiä ja muotoilut pääosin itse asetettuja. Poikkeuksia ovat organisaatio (Tieteen termipankki), prosessi (JHS-152) ja projekti (Adapro).

Tässä on neljä pääkäsitettä ja neljä suhdetta niiden välillä. Suhteet ovat

1. Toimija toteuttaa toimintaa.
2. Toimija sijoittuu toiminnan rakenteisiin.
3. Toiminta luo tuotteita.
4. Toiminta hyödyntää toiminnan rakenteita.

Toiminta muuttaa todellisuutta ja tuottaa tuloksia, joita voidaan pitää tuotteina. Onkin tärkeää erottaa toimija (subjekti), toiminta (aktio) ja toiminnan kohde todellisuus (objekti). Tuotteet ovat jollain tavalla jatkokäytettäviä tuloksia, joita voidaan arvioida. Minimissään tuote osoittaa, että jokin asia on tehty tai taso saavutettu. Toiminnan muotoja ja tulosten arviointia avataan myöhemmin, koska niillä on liityntä myös organisaation tavoitteisiin. Osa käsitteistä myös avautuu hiukan eri tavalla toiminnan rakenteena kuin toiminnan tyyppeinä.

Toiminnan rakenteet

Toiminnan rakenteen tyyppejä ovat puolestaan trailerissa käsitellyt hallinto- ja johtamisrakenne sekä prosessi, projekti, palvelu, toimiala, toiminta ja järjestelmä. Jälkimmäiset puolestaan avautuvat moniksi alikäsitteiksi jatkossa.

Hallinto- ja johtamisrakenne mahdollistavat toiminnan suunnittelun niin sanotun linjaorganisaation kautta. Siinä organisaation osilla on hierarkkisesti tarkentuvat tehtävät ja vastuut toiminnasta ja liiketoimintamallin osista. Lisäksi johtamisrakenne antaa yksittäisille toimijoille päätös- ja ohjausvaltaa toisiinsa ja tehtäviin nähden. Valtionhallinnossa ja virastoissa päätökset tekee yksittäinen henkilö virka-asemaansa liittyvän roolin kautta. Vastuuta on myös esittelijällä, jonka tehtävänä on tuoda esille olennaiset tiedot ja varmistaa, että päätösvalta asiassa on päättäjällä.

Prosessi

Prosessit ovat toistuvia toimintoja (vaiheita) ja resursseja, joiden avulla syötteet muutetaan tuotteiksi. Lisäksi olennaista on käytettävissä oleva ja syntyvä tieto. Käytännössä prosesseissa on ylätasolla prosessikartan omaisia suuria linjoja, jolloin tuotteet ovat hyvin geneerisiä.

Pari tasoa alempana voidaan yleensä tunnistaa vaiheita ja ketjuja, joissa syötteet ja tuotteet voivat olla organisaatioille tai muille toiminnan rakenteille vastuutettuja paketteja, jotka jalostuvat osaksi suurempaa näkemystä ja tulosta.

Alimmilla tasoilla prosessi ovat käytännössä työnkulkuja, joissa lähtötilanteesta päästään erilaisin vaihtoehdoin lopputilaan, jossa päätös tai muutos on tehty tai jätetty tekemättä. Laatujärjestelmät tukevat voimakkaasti prosessien yhtenäistämistä ja kuvaamista.

Käsitteellisesti työnkulkujen suunnittelu, kuvaaminen ja toteuttaminen on helpointa, mutta niissäkin tulee huolehtia siitä, että kuvaustapa ja käytetyt objektit ovat johdonmukaisia. Muutoin tuotetaan vain kivoja kuvia vailla sisältöä.

Projekti

Projektissa olennaisinta on sen kertaluonteisuus ja tarkoitus tuottaa määrätty tulos tai muutos. Projektia varten luodaan oma organisaatio yleensä linjaorganisaation ja ulkoisten resurssien avulla. Projektin etenemistä ohjaavat usein portit, jotka pitää läpäistä jatkoluvan ja resurssien saamiseksi riippuen käytetystä projektimallista.

Projektien vaikuttavuuden kannalta erittäin tärkeää on se, että linja- tai muu organisaatio ottaa tulokset vastaan ja käyttöön. Joskus teknisesti ja muutenkin loistavat tulokset jäävät pölyttymään kaappeihin, koska viestikapulaa ei kyetty vaihtamaan.

Palvelu

Palvelussa tuottaja lupaa sitoutuu toimittamaan korvausta vastaan jotakin asiakkaalleen. Toiminnan rakenteena palvelu viittaa palvelujen luokitteluihin ja osituksiin sekä niiden järjestemistä varten luotuihin rakenteisiin.

Toisaalta toiminnan alaluokkana on vastaavasti palvelutoiminta, joka on palvelujen tuottamiseen liittyvää toimintaa, joka muuttaa ympäröivää maailmaa.

Toimiala vs. toiminto

Toimiala on yhden tai useamman toiminnon toteuttamista varten muodostettu kokonaisuus. Joskus toimialat voivat yhtyä erityisesti toimijoiden roolien osalta organisaatiorakenteeseen, mutta yleensä ne ovat poikkileikkaavia kokonaisuuksia esimerkiksi talous, henkilöstöhallinto tai johtamisjärjestelmät.

Toimialat voidaan jakaa pienempiin osiin, mutta jakoa ei tule tehdä mielivaltaisesti. Alatoimialat vastaavat toimialan selvästi erillisistä osavastuista, joten ne on kyettävä määrittelemään.

Toiminto eli funktio on toiminnan tyyppi ja toiminnan rakenteena se tarkoittaa tämän tekemisen järjestelyyn tarvittavaa koneistoa. Toimintoja ovat esimerkiksi tutkimus ja sen tarkemmat lajit, asiantuntijatoiminta ja mittaustoiminta. Pitäisikö kuitenkin asettaa toiminnan erikoistumiseksi, vaikka tätäkin tulkintaa jossain käytetään? Ehkä toimiala riittäisi.  

Järjestelmä

Toiminnan rakenteena järjestelmä tarkoittaa teknistä tai fyysistä kokonaisuutta, jolla voidaan tukea toimintaa. Kyseessä ei siis ole yleinen systeemiajattelun merkitys järjestelmälle.

Järjestelmiä ovat siten erilaiset tietojärjestelmät päätöksentekojärjestelmästä toiminnanohjausjärjestelmiin ja mittaus- sekä analyysijärjestelmiin. Samoin fyysiset koneet materiaalin käsittelystä säteilyn havaitsimiin ovat järjestelmiä, jos niillä on rooli toiminnan toteuttamisessa.

Järjestelmien jakoa tyyppeihin ja niiden liitosta toimintaan ja rakenteisiin käsitellään tarkastellaan sarjan tulevissa osissa.

Toimijasta tulokseen virastossa

Kaikki edellä kuvattuja rakenteita luodaan sitä varten, että toimintaa voidaan johtaa organisaatiossa ja tulokset olisivat mahdollisimman hyviä. Joka tapauksessa toiminnalla on tarkoitus ja muutokset

Virastolla on aina lakisääteisiä tehtäviä ja niiden toteuttaminen muodostaa osan syntyvistä tuotteista. Jos tutkimus kuuluu näihin tehtäviin, tulee toteutuksessa noudattaa tieteen käytäntöjä ja usein reunaehdot vaikuttavat myös voimavarojen, erityisesti rahoituksen hankintaan.

Tiedon hyödyntäminen toiminnassa ansaitsee oman tarkastelunsa, mutta oikealla tiedolla on merkittävä vaikutus tulosten laatuun ja hyödynnettävyyteen. Tapaamme vielä.

Viime kerrasta on jo jonkin aikaa, mutta samalla ajatukset ovat ehtineet vähän jäsentyä. Menemättä tällä kertaa yksilöityihin ilmentymiin saakka esitän perusteluja näiden hyödyntämiselle tiedonhallinnassa.

Käsitteet ja suhteet

Käsitteet muodostavat verkoston, jonka avulla voimme hahmottaa ympäröivää maailmaa, mutta mikä on rakenne tämän verkoston takana. Periaatteessa tähän tarvitaan vain kolme asiaa eli käsitteet, suhteet ja niiden kardinaliteetit.

Käsitteet kuvaavat ajateltavissa olevia yleisiä asioita. Niille voidaan antaa erilaisia ominaisuuksia eli attribuutteja. Suhteet käsitteiden välillä eivät ole itsenäisesti olemassa ilman käsitteitä. Samoin kardinaliteetti eli osallistuvien käsitteiden lukumäärät, jos ne on kerrottava, eivät ole merkityksellisiä ilman liittyvää suhdetta.

Suhteilla on viisi päätyyppiä eli yleinen suhde eli assosiaatio, osasten kooste, jäsenten yhdiste, hierarkia ja yleistys/erikoistus, jolla siirrytään yleisestä asiasta kohti tarkemmin määriteltyä käsitettä tai oliota.

Valitut käsitteet

Edellä kuvattua käsitteiden tietomallia voidaan havainnollistaa esittämällä näitä tyyppejä edustavia käsitteitä. Valitsemme näiksi sarjan aiemmissa osissa käytetyt käsitteet organisaatio, henkilötehtävä, henkilö ja rooli.

Käsitteiden lisäksi kuvassa on kuusi suhdetta eli hierarkiat organisaatioiden ja henkilötehtävien välillä, kooste henkilötehtävästä organisaatioon ja kolme assosiaatiota. Kardinaliteetit eli lukumaäärät on esitetty suhteiden liitännöissä käsitteisiin.

Käsitteiden määritelmät (kuvaukset) on valittu joko ulkoisesta lähteestä (Tieteen termipankki 19.11.2020: Kasvatustieteet:organisaatio) tai ne ovat tarkentuneet vuoden 2020 aikana tehdyssä kehitystyössä (oma määritelmä).

Organisaation tarkentumat

Edellä määritellylle käsitteelle organisaatio on määriteltävä jalostettuja käsitteitä, jotka kuvaavat tarkemmin sitä eri näkökulmista. Organisaatio on kokonaisuus, mutta toisaalta se on myös rakenne, joten on oltava tarkkana, mitä milläkin termillä tarkoitetaan.  

Organisaatioyksikkö on organisaatiohierarkian yksittäinen alkio, joten niiden välillä on sama on osa -suhde kuin yleisemmällä käsitteellä. Organisaatiokokoelma taas koostuuu joukosta yksiköitä antaen niille nimen ja tavan viitata niihin kokonaisuutena. Organisaatioaihio taas kokoelman yleistetty jäsen ja siten yleistys organisaatioyksiköstä. Käsiteavaruudessa esimerkiksi ministeriö on käsitteen (organisaatiokokoelma) valtioneuvosto yleistetty jäsen.

Erityinen hyöty tällaisesta ajattelusta saadaan loogisen ja fyysisen tietomallinnuksen luokkien ilmentymiä eli kohteita käsiteltäessä, kun tietojärjestelmät ja tietojen toisiokäytössä päästään merkittävästi tarkempaan ilmaisuun.

Henkilötehtävän tarkentumat

Henkilötehtävää pitää tarkentaa lähes identtisellä tavalla verrattuna organisaatioihin. Henkilötehtäväalkio on yksittäinen tehtävä, joka kuuluu johonkin organisaatioyksikköön. Kokoelma ja aihio toimivat samoin kuin organisaatioille.

Näiden käsitteiden avulla voidaan ohjata tietomallinnusta ja tuottaa rakenteet, joilla henkilötehtäviä voidaan käsitellä kuten organisaatioitakin myös tietojärjestelmissä.

Looginen tietomallinnus

Edellisten käsitteiden pohjalta voidaan muodostaa luokat, joiden ilmentymät ovat konkreettisia kohteita loogisesti tai tietokannassa fyysisesti. Edellä avattujen organisaatioiden ja henkilötehtävien tarkentumien vastineiden lisäksi tarvitaan muutama suoraan käsitteistä johdettu luokka.

Koska kontekstin eli organisaatioon liittyvän tiedonhallinnan kautta päädytään varsin suoraan pääsyn- ja käyttövaltuushallintaa tukeviin malleihin, on syytä erottaa kohteet, jotka ovat hallinnan ulkopuolella. Muuta maailmaa kuvataan siksi luokilla muu organisaatio ja muu henkilö.

Pääluokat (PL) puolestaan ovat lähes rakenteettomia luokkia, jotka yhdistävät saman tyyppisiä asioita. Valinta perustuu siihen, että tietokantatoteutuksessa vastaavien alaluokkien alkioita voi olla tarve yhdistellä ja hakea samanaikaisesti.

Luokka PL henkilö liittyy siis luonnolliseen henkilöön eli ihmiseen, mutta vain luokan henkilö alkioita hallitaan keskitetysti ja niitä voidaan käyttää pääsynhallinnassa. Muu henkilö tarjoaa vain kahvan, jolla ihmiseen voidaan viitata.

Näiden luokkien rakenteista ja keskinäisistä suhteista kerrotaan tarinan seuraavassa osassa.

Tapahtuipa kerran kuvitteellisessa, mutta hyvin tutun oloisessa, maassa että parlamentti antoi lain ja sen päälle asetuksen Rakenteistamisvirastosta. Viraston tehtävänä on tuottaa koko valtionhallinnolle ja liittyville tiedontuottajille perusteet rakenteisen tiedon hyödyntämisestä toiminnassaan. Lisäksi virasto ohjaa tieto- ja käsitemallien kuvaamista ja vaadittavia elementtejä.

Yleisessä tapauksessa viraston olemassaolo ja tarkoitus perustuu lakiin ja mahdollisesti sitä täydentävään asetukseen. Kuvassa avoin kolmio suhdenuolessa tarkoittaa sitä, että edellä mainitut ovat tyypin perusteasiakirja tarkentumia. Muut nuolet ovat yleisiä suhteita, joissa nuolen suunta kertoo lukusuunnan eli esimerkiksi työjärjestys tarkentaa lakia tai asetusta ja asettaa organisaation rakenteen.

Yllä oleva kuva on hyvin karkea luokkakaavio, jossa luokat edustavat käsitteitä tyyppeinä, joiden kuvaus on luokan suorakulmion alaosassa. Normaalisti luodaan tätä tarkempia tyyppejä, joista tehdään tietomalleihin tietopaketteja. Paketeilla tai koosteille voidaan määritellä ominaisuuksia eli piirteitä, jotka on mahdollista käyttää muuttujina ja viittauksina tietoikannoissa. Sinne on vain vielä kovin pitkä matka.

Rakenteistamisvirasto

Palaamme Rakenteistamisvirastoon tulkitsemalla kuvan 1 luokkia ilmentymiensä kautta. Osa luokista määritellään tarkemmin sarjan seuraavissa osissa. Kuvassa 2 ominaisuudet ovat itse asiassa melkoisia tietokoosteita itsessään, eikä niillä siksi ole vielä tyyppiä ollenkaan. Tarkempi kuvaaminen edellyttäisi uusien käsitteiden ja vastaavien luokkien määrittelyä.

Kuva 2 esittää luokkien ilmentymiä, missä luokan nimi on kaksoispisteen jälkeen. Suhteiden osalta käytetään assosiaatiota, jonka luonnetta kuvataan teonsanalla. Kokonaisuus perustuu parlamentin heinäkuussa 2021 antamaan Lakiin Rakenteistamisvirastosta (666/2021)  ja hallituksen vastaavaan asetukseen (703/2021). Rakenteistamisviraston valmistelijat ovat tuottaneet viraston työjärjestyksen, jossa määritellään olennaisesta asiat eli organisaation tehtävät, rakenne ja toimivalta organisaatiossa.

Todellisuudessa työjärjestys on yleensä kattavampi, mutta nämä asiat pitäisi aina löytyä siitä. Työjärjestys voi joskus jättää tilaa organisaation osille alempien tasojen määrittelyyn ja erityisesti johtamisrakenteeseen sijoitettavien henkilötehtävien (vrt. tehtävänkuvaus) järjestely alemmilla tasoilla on yleensä henkilöstöhallinnollinen asia.

Organisaation tarkempi rakenne

Hallintorakenteella tarkoitetaan organisaation jakamista hierarkkisesti pienempiin yksiköihin, esimerkiksi osastoihin, sektoreihin tai tiimeihin. Hallintorakenne auttaa organisaation tehtävien osittamisessa ja toiminnan järjestämisessä.

Johtamisrakenteella tarkoitetaan ihmisten välisiä hierarkkisia johtosuhteita. Rakenne voi noudattaa organisaation rakenteita, mutta se ei ole välttämätöntä. Hierarkian alkiot eli henkilötehtävät kuuluvat aina johonkin organisaatioyksikköön.

Täytetty salmiakki suhteen "kuuluu" päässä tarkoittaa sitä, että henkilötehtävä on konkreettinen vain osana organisaatioyksikköä ja että organisaatioyksikköön voi kuuluu useita henkilötehtäviä. Organisaatioyksiköt ja henkilötehtävät sijoittuvat laajempaan kokonaisuuteen eli hallinto- ja johtamisrakenteisiin, jotka puolestaan jäsentävät organisaatiota.

Tässä vaiheessa tulee huomata, että kuvauksesta puuttuvat kaikki horisontaaliset eli poikittaiset tavat järjestää toimintaa organisaatiossa. Näihin palataan luonnollisesti sarjan myöhemmissä osissa, olipa kiinnostuksen kohde matriisiorganisaatio, prosessit tai hankkeet ja projektit.

Henkilöt organisaatiorakenteessa

Yleensä olemme tottuneet ajattelemaan organisaatioiden koostuvan henkilöistä, jotka toimivat organisaation eri osissa. Tällä näkökulmalla on kuitenkin merkittäviä haittapuolia organisaation toiminnan kuvaamisen ja tiedon automaattisen käsittelyn kannalta.

Jos henkilö on ensisijainen tietokooste organisaatiossa, on tehtävänhoitajan vaihtuminen erityinen haaste. Tämä on kuitenkin suhteellisen helppo kiertää, jos ymmärtää tehtävänkuvauksen olevan ihmiselle tarkoitettu paikka (positio) organisaatiossa. Silloin ihmiset sijoitetaan vastaaviin henkilötehtäviin johtamisrakenteessa ja siten myös hallintorakenteessa. Näin voidaan muodostaa monia yhteisiä ryhmiä toteuttaa osia roolipohjaisesta toiminnasta tietojärjestelmissä.

Lopuksi todetaan, että samasta syystä työjärjestyksissä ei pitäisi juurikaan viitatan ihimisiin kuin korkeintaan johtamisrakenteen ja muiden roolien täyttöä kuvaavassa osuudessa ja mahdollisesti henkilökohtaisten erityisvastuiden kuvauksissa, kun niitä ei voida periä roolilta.

Tämä jatkokertomus on vasta alussa. Matkalla on mutkia ja oivalluksia.